Tekstit

Kuva
ISOSAARI AVAUTUU

Nuku yö ulkona -tempausta vietetään  lauantaista sunnuntaihin, mutta omien aikataulutusten ja ennenkaikkea tuuliennusteiden takia päätimme järjestää oman tapahtumamme vuorokautta etukäteen. Retken kohteeksi valitsimme juuri avautuneen Isosaaren.

Nettisivujen mukaan lauttaliikenne saarelle alkoi viikko sitten ja juhannuksesta eteenpäin sinne olisi mahdollista rantautua omalla veneellä. Mutta entäs kanootit? Mielestäni asia oli hyvä selvittää ja pyysin miestä soittamaan saarelle etukäteen. Hän teki työtä käskettyä ja sai viime viikolla sieltä mieleisensä vastauksen. Kyllä, kanootilla saa tulla ja teltan pystyttää teltta-alueelle tai johonkin muualle.


Lähdimme matkaan perjantaina iltapäivästä teltta ja muu tarpeellinen mukanamme. Keli oli mitä mainioin, joten matkasimme Villingin salmesta suoraan kohti Isosaaren korkeaa mastoa, Ihmettelin, kuinka lyhyt matka oli, ja mies ilmeisesti harmitteli samaa asiaa. Hän olisi mieluusti melonut illan upeassa säässä vähän pidemmällekin …
Kuva
KESÄN KYNNYKSELLÄ

Katselen kalliolta merelle ja mietin miten kaukaa ja miten pienen pisteen pystyn erottamaan. Vielä ei näy ketään vaikka treffimme oli sovittuna jo vartti sitten. Mies oli tulossa idästä ja minä pienen matkaa lännnestä. Meloin Marjaniemestä Kalliosaareen keppoisesti myötätuulessa ja ehdin paikalle turhankin ajoissa. Mies laittoi viestiä ja väitti puskevansa toisesta suunnasta kovaan vastatuuleen. kaksitoista melontapäivää ja lähes neljäsataa kilometriä taitaa myös tuntua.




Kiertelen vielä hetken aikaa Aurinkolahden edustalla ja rantaudun sitten Kalliosaareen. Saaren tyvenellä puolella on monta venettä rantautuneena ja yhdellä jos toisella kalastustarvikeet mukanaan. Minä vain istuskelen rantakalliolla ja odotan - kuin kalastajanvaimo aikoinaan mereltä palaavaa miestään. Merenkäynnistä en kuitenkaan ole huolissani.

Tunnin odotuksen jälkeen huomaan miehen keskellä merta. En voi erehtyä pienen pienestä oranssista pilkusta sekä melan heilahduksista. Seuraan tuon pisteen kas…
Kuva
MELONTAKAUDEN PÄÄTTEEKSI

Meri ei kutsunut minua lainkaan tänä harmaana lokakuun lauantaina. Mutta mitä tuumaili mies! Meni viikonlopun alkajaiseksi ostamaan uudet melontahanskat kadonneiden tilalle ja totesi melontasään olevan mitä parhain. Ja mutisi jotain puuttuvista kilometreistä hikiviivalla? No, oma kanoottini oli vielä kääntämättä talviteloilleen ja yhtä sun toista roinaa tiesin löytyvän kanootin luukuista.Joten olihan minullakin monta syytä lähteä rantaan.

Vajakirjaan oli tälle aamulle ilmestynyt kaksi muuta nimeä ja edeltävän viikon merkinnät kertoivat, että aika moni jatkoi vielä melontaharrastustaan. Teimme pienen kierroksen Kulosaaren Kasinon ympäri ja palasimme takaisin rantaan. Tuuli tuntui sen verran, että sormenpäääni olivat ihan jäässä eikä melonta tuntunut muutenkaan oikein sujuvan. Lieneekö viime viikon flunssailu vaikuttanut osaltaan asiaan.

Herttoniemen uimarannan vieressä oleskeli pari joutsenta suuren suurine poikasineen. Komea joukkue, koskahan lähtevät täältä e…
Kuva
MELONTAA JA LUKUELÄMYKSIÄ
Takana vuosikymmenen lämpimin syyskuu ja minä onneton olen ehtinyt merelle vain pari kertaa. Nyt vihdoin edessä vähemmän ohjelmoitu viikonloppu ja niinpä lauantaina puolen päivään aikaan suunnistamme merelle, mies ja minä. Tiedän monen melojan tähän aikaan vuodesta  tähyilevän sopivaa syysmyrskyä ja kunnon aallokoita. Minä iloitsen erityisesti siitä, että juuri tälle viikonlopulle on luvattu tuuletonta keliä.

Matkaani pyrkii  joku ihme ötökkä, joka sitkeästi oleilee aukkopeitteelläni. En halua sitä mukaani ja säälimättömästi huidon sen hyiseen veteen. Sen sijaan kiinnitän melaani uudet tuulensuojarukkaset, jotka voitin pääkaupunkimelonnan arpajaisissa. Ovatpa mukavan oloiset ja toimivat!



Lähdemme kiertämään Santahaminan. Tihkusade on loppunut, tuule ei juuri mitään ja Santahaminan takana pääsemme eroon yllättävän vilkkaasta veneliikenteestä. Taivas on edelleen sitkeästi pilviverhon takana ja meno on leppoisaa pienen pienessä mainingissa. Nyt ei ihailla aurin…
Kuva
VILLINGIN YMPÄRI
Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että päivän päätteeksi löytää itsensä Marjaniemen rannasta ajatuksenaan kiertää Villingin saari. Eikä sekään  niin outoa ole, että lämpöä on 20 astetta ja tuulta ehkäpä 4m/s. Mutta että mennään syyskuun toista viikkoa ja tällainen keli iltasella! 

Matkaan lähtiessä aurinko paistoi ihanasti siniseltä taivaalta. Kun sitten pilviä alkoi kertyä taivaalle, se tuntui vain mukavan viilentävältä, aivan kuin keskikesän helteessä. Samalla päivä alkoi painua mailleen ja maisemat sen kun kaunistuivat. 

Tuttu melontareitti näyttäytyi taas vähän eri värein kuin alku- tai keskikesästä. Meri muuttui kirkkaan sinisestä miltei mustaksi ja aurinko laski jo varhain häikäisemään suoraan melojan silmiin. Villigin takana aukeava aava meri vangitsi jälleen kauneudellaan, kaikkialla huokui rauha ja hiljaisuus. Ei tähän kuudentoista kilometrin kierrokseen taida koskaan kyllästyä. 




Rantaan tulleessa mietin vieläkö mahtaa ehtiä melomaan, vai joko pitäisi siirtää…
Kuva
VALKOINEN KANOOTTI MÖKKEILEE

Lauantai 6.8.2016


Olemme notkuneet kotona jo toista viikkoa Saimaa-retkemme jälkeen. Lomaa on vielä jäljellä ja melomaankin ehtisi. Mutta minne? Vaihtoehtoja tuntuu olevan liikaa eikä kovin kauas jaksaisi matkata.

En ihan tarkalleen tiedä, missä järjestyksessä kaikesta sovittiin. Mutta lopputuloksena löysin
itseni myöhään eilisiltana Marjaniemen rannasta siirtämässä kanoottiamme auton katolle. 
Siis sellaista oranssin väristä. Tänä aamuna huomasin ajelevani aamutuimaan Eurajoelle, mistä mies osti  itselleen uuden valkoisen kanootin. Se nostettiin myös auton katolle ja matka jatkui Paraisille ja siitä vielä vähän eteenpäin Airistolle.

Perille päästyämme ensimmäinen tehtävämme oli löytää kanooteille yösija tässä lomakylässä.
Löysimme uimarannan, ravintolan, rantasaunan ja vierasvenesataman. Mutta emme mitään
järjellistä paikkaa kanooteille. Kun muutakaan ei tullut mieleen, päätimme varata niille yösijan
lasten leikkikentän reunamalta.


Niin oli homma hoidettu ja lähdim…
Kuva
HEINÄKUINEN RETKI SAIMAALLE

Elettiin vielä toukokuuta, kun meriä melova mieheni ehdotti kesän retkikohteeksemme Saimaata. Tarkistin vielä, että hän todellakin haluaa lähteä järvimaisemiin. Näin oli ja niinpä alueen kartat laitetttiin tilaukseen. Niiden saavuttua piirsin karttoihin reittisuunnnitelman. Matkamme kulkisi norppareittiä Koloveden kansallispuistosta etelän kautta Linnansaaren kansallispuistoon ja pohjoisen kautta takaisin. 

Maanantai 18.7.2016

Ensimmäisen lomapäivän aamu koitti ja lähdimme Helsingistä matkaan.Puolen päivän aikaan hiljensimme hetkeksi vauhtia Heinävedellä. Kävimme hankkimassa puuttuvat osat eväistämme ennen melontaretken alkua.  Kaupan parkkipaikalla ystävällinen vanha herra näki kanoottimme auton katolla ja kysyi mihin olemme soutamassa!? Kerroin mihin ja hän toivotti kovin ystävällisesti hyvää souturetkeä ja kesää. En hennonnut korjata termejä kohdalleen.

Muutaman kymmenen kilometrin ja yhden harhaisen mutkan jälkeen löysimme perille Kirkkorantaan. Kanootin pa…