Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2015.
Kuva
AURINKOISESSA SYYSSÄÄSSÄ Lokakuuta mennään ja melontakausi jatkuu aina vaan. Tosin omalla kohdallani melontakerrat ovat viikkojen myötä harvenneet kovastikin. Työpäivän päätteeksi ei juuri tule lähdettyä melomaan illan pimeyteen. Viime viikolla töihin pyöräillessä ja  pihatöissä puuhatessa tuntui ilmanala jo tosi jäätävältä.  Tämän kokemuksen myötä ajatukseni oli käydä viikonloppuna kääntämässä ulkoaitauksessa oleva kanoottimme talviteloilleen. Mutta toisin kävi. Sunnuntaiaamu valkeni niin uskomattoman kauniina että otinkin melontavarusteet mukaan rantaan. Ja kyllä kannatti. Taivas oli sininen  ja tuulen vire  kohtuullinen. Suunnistimme Ramsinsalmesta eteenpäin, johonkin vaan. Aurinko kimmelsi vedenpinnassa ja tuntui ihan kesältä. Jotakin oli kuitenkin toisin. Ruskan värit olivat jo näkyvissä, ja sitä vasten meren sini näytti entistä upeammalta.     Merellä oli myös uskomattoman hiljaista. Muutamaa purjevenettä lukuunottamatta veneliikennettä ei juuri ollut. Saaret ol
Kuva
VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ Minulla on kuuma! Olen melonut muutaman hassun kilometrin ja ihmettelen miten syyskuun lauantaina  voi olla näin näännyksissä. No, voihan sitä olla, kun pukeutuu muutaman tunnin melontaa varten ihan väärin. En ole käynyt melomassa vähään aikaan ja tänään matkaan lähtiessäni tarkistin kalenterista, että syyskuun puoliväli lähenee kovaa vauhtia.  Siispä päätin, että  tarvitsen puseroita vähintäänkin kaksi ja vielä tuubin kaulaani.Suurin moka oli laittaa jalkaani uudenuutukaiset sadehousut. Hiostavampaa vaatekappaletta en muista aiemmin hankkineeeni! Olisi pitänyt muistaa vanha viisaus: kannattaa katsoa ulos eikä kalenteriin. Olin matkalla Kulosaaren ympäri ja alkumatkasta kohtuullisen kova myötätuuli vauhditti matkaani. Taivas oli sineä täynnä ja kesäiset poutapilvet kulkivat taivaalla. Aurinko paistoi eikä mikään maisemassa kertonut syksyn saapumisesta. Yliskylän sillan jälkeen, Tullisaaren ja Pyysaaren edustalla oli liikenne aivan huipussaan. Vene
Kuva
EESTILUODOLLA   Lauantaina puolenpäivän jälkeen lähdemme  matkaan kohti Eestiluotoa. Kuten elokuun helteisenä viikonloppuna  saatta odottaa, on Itä-Helsingin edusta täynnä veneitä, purjeita ja moottoreita.  Ilahduttavan monta kanoottiakin näkyy olevan liikenteessä.   Ensimmäisen viiden kilomerin matkalla näyttää jokainen saarenkolo ja kallioranta olevan ahdettuna täyteen kumipatjoja, retkigrillejä, eväskoreja ja auringonpalvojia. Puikkelehdimme vilkkaiden veneväylien läpi. Villingin takana liikenne hiljenee ja kirkaassa auringonpaistessa Eestiluoto näkyy jo kaukaa. Matkaamme sinne rauhallisin vedoin  muutaman tunnin ja rantaudumme suoraan edessämme olevalle matalalle kalliolle. Eestiluodolla on tullut käytyä  aiemminkin, mutta tähän asti olemme rantautuneet aina Kutuhälletiin. Nyt kun tarkoituksena ei ole pystyttää teltaa eikä yöpyä matkallamme, päätämme tutustua varsinaiseen Eestiluotoon. Kiertelemme saarta tunnin, toistakin ja yritämme olla eksymättä saarella ole
Kuva
KAKSIKKOA OHJAAMASSA Kesä jatkuu aina vaan. Vaikka eilen juhlimme iloisesti Marjaniemen melojien 80-vuotistaivalta aamusta iltaan, ei se estä tänään lähtemästä vesille. Yhtään mahdollisuutta meloa ei voi nyt jättää käytämättä, tämä korkeapaine maamme yllä voi loppua milloin vaan. Matkalla vajarantaan tuli mieleeni, etten ole tainnut koskaan olla kaksikon ohjaksissa.  Vaikka kuinka yritin muistella, en keksinyt yhtään kertaa, jolloin olisin päässyt käyttämään kaksikon peräsintä. Nyt päätin korjata tämän puutteen. Niinpä pyysin miestä nostamaan kanssani laiturille lempparikaksikkoni Annen ja säädin polkimet itselleni sopivaksi. Mies katsoi epäuskoisesti minua, mutta suostui ilman eri kiukuttelua istumaan etupenkille. Kysyin, oliko toiveita päivän reitistä. Ei  ollut, minä sain  määrätä suunnan kun kerta aioin peräsintäkin  käyttää. Ehdotin Villingin kiertämistä. Se sopi miehelle,vaikka hän oli juuri eilen melonut saman matkan pääkaupunkimelonnassa. Nyt kiersimme matkan myötäpäivään
Kuva
LOMAMATKALLA Herään aamuauringon paahteeseen ja kurkistan teltan oviaukosta ulos. Järven suuri selkä edessäni on täysin ty yni, minä pulahdan  uimaan.  Nyt on kesä ja loma. Sataa ja paistaa Neljä päivää aikaisemmin olimme miehen kanssa lähteneet  matkaan Padasjoen laivasatamasta. Tarkoituksena oli tutustua meloen Päijänteen kansallispuistoon.  Aikaisemmasta käynnistäni Päijänteelle oli ehtinyt vierähtää vuosikymmen jos toinenkin. Enkä vielä silloin tiennyt melomisesta mitään.  Matkalla Helsingistä satoi vettä  isompia ja pienempiä kuuroja. Tulevalle viikolle oli luvattu samaa tuttua tämän kesän säätä eli  lämpöä alle 20 astetta ja sadetta jokaiselle päivälle.  Perille päästyämme sade taukosi ja saimme pakattua  tavarat kuivina matkaan. Autolle löytyi laivasatamasta helposti parkkipaikka, meille kermaista kalakeittoa laivarannan kuppilasta. Matkamme alkoi sivumyötäisessä tuulessa  kohti Kelventeen eteläkärkeä. Kahdentoista  kilometrin jälkeen mies bongasi Hinttolan hiekkar
Kuva
VIHDOINKIN TYYNTÄ Poljen  pyörällä kohti kotia. On perjantai-iltapäivä ja pää vielä täynnä viikon töistä. Vähitellen, kun kilometrit taittuu, ajatus tulevasta viikonlopusta alkaa iskostua  tajuntaani. Nyt paistaa aurinko eikä tuule paljonkaan. Siitä  se ajatus lähtee - minä lähden melomaan.   Saavumme miehen kanssa miltei samalla kellonlyömällä kotiovelle. Tervehdin häntä kysymällä kiinnostaisi iltalenkki melomalla. Kyllä häntä kiinnostaa.   Pääsemme matkaan ilta kuuden jälkeen. Meri on sen verran  tyyni että valitsemme reitiksemme Villingin kierroksen.   Hengitän syvään  ja ihailen ympärillä olevaa. Ilta-auringon kajo, pienesti liplattavat laineet, meren tuoksu ja tumma sini. Tällaisena hetkenä minä keskityn huonosti melomiseen, katselen vain ihastuksissani ympärilleni.   Kun pääsemme Villigin taakse ei vauhtini parane lainkaan. Aavan meren tällä puolen näen kauas ja taivaan valo on sanoinkuvaamattoman kaunis. Mieli tyhjenee menneen viikon haasteista.   Jossa
Kuva
MÖKKEILYÄ JA MELONTAA Tavarat on pakattuna ja kanootit haettu vajarannasta auton katolle. Vielä on vuorossa kanoottien kiinnitysten varmistus ja viikon pituinen mökkiloma voi alkaa. Merimaskuun saavumme iltapäivällä ja ensimmäinen tehtävä on lämmittää sauna. Ja siinä saunanlämpöä odotellessa purkaa kanootit valmiiksi rantaan. Saunomme ja heitämme talviturkin 15 asteiseen meriveteen. Minä olen tässä vaiheessa vakaasti siinä käsityksessä, että tämä riittää tälle päivälle. Miehellä on hieman eri käsitys asiasta. Iltakymmenen aikaan taivas kirkastuu ja ilta-aurinko paistaa uskomattoman upeasti mökkilaiturille. Me lähdemme tutustumaan uusiin maisemiin. Rannoilta kuuluu  jutustelua ja  musiikkia. Veneitä lipuu harvakseltaan ohitsemme kohti ilta-aurinkoa. Kokkoja sytytellään. Nyt on juhannusaatto, hieno hetki iltamelonnalle. Tiistaiaamusta nuorimmat mökkeilijät ovat lähdössä Muumimaailmaan jo ennenkuin kukaan aikuisista saa silmänsä kunnolla auki. Minä päätän jättää tuon
Kuva
MELONTARETKELLÄ SUVESSSA JA SATEESSA   Lauantai 13.6.2015   Tuulet, työt ja muut toimet ovat pitäneet minut tehokkaasti poissa mereltä  monta viikkoa. Eilen alkoi kesälomani ensimmäinen pätkä ja  tänään paistaa aurinko. Hyvä ajoitus kesän ensimmäiselle melontaretkelleni.   Viime viikolla kävin pokkarikaupassa ostamassa kirjan. Mitäpä olisi melontaretki ilman iltalukemista rantakivellä tai riippumatossa.  Tosin nyt on säätiedotusten mukaan  odotettavissa  lukuhetkiä teltassa ja makuupussin lämmössä. Mieskin on tehnyt  omat retkivalmistelunsa hyvissä ajoin. Löysin hänet yhtenä iltana makaamasta kotisohvalla seuranaan kartta Helsingistä itään. Hän kertoi etsivänsä paikkaa, jossa ei ole koskaan käynyt. Siis sadan kilometrin säteellä Helsingistä. Kuulemma löysi sellaisen ja niin oli retkisuunnitelma tehty. Vähän kiirus taitaa tulla, vaikka jo aamuseitsemältä heräsin paistamaan pullaa miehelle matkaevääksi.  Jospa ehtisi  kaiken muunkin tarpeeellisen ottaa mukaansa ja me
Kuva
MIES LÄHTEE MERELLE Viimeiset pari viikkoa olen saanut seurata ilmiselviä merkkejä lähestyvästä Kevään Retkestä. Ensin postista haettiin paketti, joka sisälsi uuden aurinkokennon. Tarkoitus kai oli, että mies ehtisi testata sitä ennen matkalle lähtöä. Mutta kuinkas kävikään. Aurinko pysyi päivästä toiseen pilvien takana  ja silloin kun se hetken säteili, oli mies onnistunut tuomaan auirnkokennon pihalta sateensuojaan. Kaupasta ilmestyi jotain uutta tarpeellista melontaretkeä varten. Hyvä niin, siinä samassa minullekin hankittiin uusi istuinalusta menopeliini. Teltta ja retkikeitin kaivettiin esiin, tähän vuodenaikaan sopivaa makuupussia etsiskeltiin varaston perältä ja makuualusta todettiin edelleen käyttökelpoiseksi. Katselin vähän  ristiriitaisin tuntein kertyvää tavarapinoa. Mies valmisteli lähtöä perinteiselle Vironlahtimelonnalle, minä olin jäämässä kotiin. Ihan vapaaehtoisesti. Tiedä sitten, onko virkanaisen kiireet ja muut menot vain tekosyitä, mutta tälle retkelle
Kuva
KIUKUNKARKOITUSMELONTAA Kun  Marjaniemen rannassa ulvovat veneiden mastot ja vaahtopäät ovat saapuneet Vartiosaaren lahdelle saakka, voi tehdä vain yhden johtopäätöksen. On aika varma siitä, että melomisessa ei tällä kelillä ole mitään järkeä, eikä ainakaan mitään nautittavaa. Siispä ilmoitin heti rantaan saavuttuani lähteväni takaisin kotiin. Aikeitani vahvisti se, että taivas oli pilvinen ja uskoin sateen saapuvan. Olkapäätä särki eilisen työrupeaman jälkeen ja minä myönsin olevani ihan superärsyyntynyt. Hienoa melontapäivää tästä ei tulisi, valmiit reittisuunnitelmani tälle päivälle saisin unohtaa. Mutta mies ei antanut periksi. Ei hän kai ollut koskaan kuullut ajatusta, että ensin lähdetään vajarantaan kaikki varustukset mukana ja siten päätetäänkin olla melomatta. Hätäpäissään hän ehdotti, että  melotaan kaksikolla ja lyhyt kierros lähivesillä. Lisäksi hän kehoitti katsomaan taivaalle, miten se oli kirkastumaan päin ja kuinka keväisen vihreää ympärillämme oli. En nyt
Kuva
SUNNUNTAIN SUMUSSA Heräsin sunnuntaiaamuun vähän pettyneenä. Satoi vettä.  Sain odottaa pitkälle iltapäivään kunnes sade kaikkien ennustusten mukaisesti lakkasi ja pääsin lähtemään kuivin päin matkaan.  Mies laittoi saunan lämpenemään ja  minä lampaankyljykset savipadassa uuniin hautumaan. Näin oli alkuvalmistelut tehty päivän melontalenkkiä varten.  Vajalle tullessa huomasin sinne ilmestyneen tämän vuoden hikiviivaston.  Mies oli ehtinyt lauantain talkoiden yhteydessä merkitä minulle kaikki tänä keväänä kertyneet kilometrit. Kasassa kaksikymmentäviisi kilometriä, eikä vielä ole edes toukokuu. Lupaavalta näyttää? Saatuamme kanootit laiturille, katsahdin ympärilleni. Enkä nähnyt siinä sumussa juuri nenänpäätäni kauemmaksi. Mutta mikäs tässä, toki me nämä maisemat tunnemme ja osaamme suunnistaa vaikka silmät kiinni. Päätimme lähteä kohti Villinginsalmea. Näin kulkien olisi rantaviiva koko ajan silmissämme. Ramsinsalmeen päästyämme yritin jo eksyä suunnasta. Edessä olevaa Paloluoto
Kuva
LAPIN HANGILTA ETELÄN MERELLE Suomi on pitkä maa. Viime viikolla hiihdin Lapin hohtavilla hangilla ja kantavilla järvenjäillä. Tällä viikolla meri oli  Itä-Helsingin edustalla auki ja  minä aloitin melontakauden. Mies teki lähtöä merelle koko viikon, mutta ei löytänyt sopivaa hetkeä. Pitkäperjantaiksi osui kohdalle  sateeton ja tuuleton aamu ja niinpä häntä ei pidätellyt enää mikään.  Lämpotilakin oli plussan puolella, kokonaista kolme astetta.  Innolla lähdin matkaan minäkin. Marjaniemen rannassa ei puolenpäivän aikaan muita näkynyt, vajakirja kertoi kahden melojan lähteneen matkaan ennen meitä. Hetken päästä Kari saapui paikalle, parahiksi saattamaan meidät matkaan. Tämä tarkoitti sitä, että minä lämmittelin kylmettyneitä sormiani, mies sääti polkimeni sopiviksi ja  Kari auttoi tiukan aukkopeitteen paikoilleen. Mikä palvelu, minähän sain ihan kunigattaren kohtelun näin kauden alkajaiseksi! Mutta meloa piti ihan itse. Teimme perinteisen kauden aloituslen