MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

MELONTAKAUDEN PÄÄTTEEKSI Meri ei kutsunut minua lainkaan tänä harmaana lokakuun lauantaina. Mutta mitä tuumaili mies! Meni viikonlopun alkajaiseksi ostamaan uudet melontahanskat kadonneiden tilalle ja totesi melontasään olevan mitä parhain. Ja mutisi jotain puuttuvista kilometreistä hikiviivalla? No, oma kanoottini oli vielä kääntämättä talviteloilleen ja yhtä sun toista roinaa tiesin löytyvän kanootin luukuista.Joten olihan minullakin monta syytä lähteä rantaan. Vajakirjaan oli tälle aamulle ilmestynyt kaksi muuta nimeä ja edeltävän viikon merkinnät kertoivat, että aika moni jatkoi vielä melontaharrastustaan. Teimme pienen kierroksen Kulosaaren Kasinon ympäri ja palasimme takaisin rantaan. Tuuli tuntui sen verran, että sormenpäääni olivat ihan jäässä eikä melonta tuntunut muutenkaan oikein sujuvan. Lieneekö viime viikon flunssailu vaikuttanut osaltaan asiaan. Herttoniemen uimarannan vieressä oleskeli pari joutsenta suuren suurine poikasineen. Komea joukkue, koskahan lähtevät tää

MELONTAA JA LUKUELÄMYKSIÄ Takana vuosikymmenen lämpimin syyskuu ja minä onneton olen ehtinyt merelle vain pari kertaa. Nyt vihdoin edessä vähemmän ohjelmoitu viikonloppu ja niinpä lauantaina puolen päivään aikaan suunnistamme merelle, mies ja minä. Tiedän monen melojan tähän aikaan vuodesta  tähyilevän sopivaa syysmyrskyä ja kunnon aallokoita. Minä iloitsen erityisesti siitä, että juuri tälle viikonlopulle on luvattu tuuletonta keliä. Matkaani pyrkii  joku ihme ötökkä, joka sitkeästi oleilee aukkopeitteelläni. En halua sitä mukaani ja säälimättömästi huidon sen hyiseen veteen. Sen sijaan kiinnitän melaani uudet tuulensuojarukkaset, jotka voitin pääkaupunkimelonnan arpajaisissa. Ovatpa mukavan oloiset ja toimivat! Lähdemme kiertämään Santahaminan. Tihkusade on loppunut, tuule ei juuri mitään ja Santahaminan takana pääsemme eroon yllättävän vilkkaasta veneliikenteestä. Taivas on edelleen sitkeästi pilviverhon takana ja meno on leppoisaa pienen pienessä mainingissa. Nyt

VILLINGIN YMPÄRI Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että päivän päätteeksi löytää itsensä Marjaniemen rannasta ajatuksenaan kiertää Villingin saari. Eikä sekään  niin outoa ole, että lämpöä on 20 astetta ja tuulta ehkäpä 4m/s. Mutta että mennään syyskuun toista viikkoa ja tällainen keli iltasella!  Matkaan lähtiessä aurinko paistoi ihanasti siniseltä taivaalta. Kun sitten pilviä alkoi kertyä taivaalle, se tuntui vain mukavan viilentävältä, aivan kuin keskikesän helteessä. Samalla päivä alkoi painua mailleen ja maisemat sen kun kaunistuivat.  Tuttu melontareitti näyttäytyi taas vähän eri värein kuin alku- tai keskikesästä. Meri muuttui kirkkaan sinisestä miltei mustaksi ja aurinko laski jo varhain häikäisemään suoraan melojan silmiin. Villigin takana aukeava aava meri vangitsi jälleen kauneudellaan, kaikkialla huokui rauha ja hiljaisuus. Ei tähän kuudentoista kilometrin kierrokseen taida koskaan kyllästyä.  Rantaan tulleessa mietin vieläkö mahtaa ehtiä melom

VALKOINEN KANOOTTI MÖKKEILEE Lauantai 6.8.2016 Olemme notkuneet kotona jo toista viikkoa Saimaa-retkemme jälkeen. Lomaa on vielä jäljellä ja  melomaankin ehtisi. Mutta minne?  Vaihtoehtoja tuntuu olevan liikaa eikä kovin kauas jaksaisi  matkata. En ihan tarkalleen tiedä, missä järjestyksessä kaikesta sovittiin. Mutta lopputuloksena löysin itseni myöhään eilisiltana  Marjaniemen rannasta siirtämässä kanoottiamme auton katolle.  Siis sellaista oranssin väristä. Tänä aamuna huomasin ajelevani aamutuimaan Eurajoelle, mistä  mies osti  itselleen uuden valkoisen kanootin. Se nostettiin myös auton katolle ja matka jatkui Paraisille ja siitä  vielä vähän eteenpäin Airistolle. Perille päästyämme ensimmäinen tehtävämme oli löytää kanooteille yösija tässä lomakylässä. Löysimme uimarannan, ravintolan, rantasaunan ja vierasvenesataman. Mutta emme mitään järjellistä paikkaa kanooteille. Kun muutakaan ei tullut mieleen, päätimme varata niille yösijan lasten leikkikentän reunamalt

HEINÄKUINEN RETKI SAIMAALLE Ilta Syväsalmen retkisatamassa Elettiin vielä toukokuuta, kun meriä melova mieheni ehdotti kesän retkikohteeksemme Saimaata. Tarkistin vielä, että hän todellakin haluaa lähteä järvimaisemiin. Näin oli ja niinpä alueen kartat laitetttiin tilaukseen. Niiden saavuttua piirsin karttoihin reittisuunnnitelman. Matkamme kulkisi norppareittiä Koloveden kansallispuistosta etelän kautta Linnansaaren kansallispuistoon ja pohjoisen kautta takaisin.  Maanantai 18.7.2016 Ensimmäisen lomapäivän aamu koitti ja lähdimme Helsingistä matkaan.Puolen päivän aikaan hiljensimme hetkeksi vauhtia Heinävedellä. Kävimme hankkimassa puuttuvat osat eväistämme ennen melontaretken alkua.  Kaupan parkkipaikalla ystävällinen vanha herra näki kanoottimme auton katolla ja kysyi mihin olemme soutamassa!?  Kerroin mihin ja hän toivotti kovin ystävällisesti hyvää souturetkeä ja kesää. En hennonnut korjata termejä kohdalleen. Kirkkorannassa oli kaikki mietitty kanootteja varten.