MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

LOMAMATKALLA Herään aamuauringon paahteeseen ja kurkistan teltan oviaukosta ulos. Järven suuri selkä edessäni on täysin ty yni, minä pulahdan  uimaan.  Nyt on kesä ja loma. Sataa ja paistaa Neljä päivää aikaisemmin olimme miehen kanssa lähteneet  matkaan Padasjoen laivasatamasta. Tarkoituksena oli tutustua meloen Päijänteen kansallispuistoon.  Aikaisemmasta käynnistäni Päijänteelle oli ehtinyt vierähtää vuosikymmen jos toinenkin. Enkä vielä silloin tiennyt melomisesta mitään.  Matkalla Helsingistä satoi vettä  isompia ja pienempiä kuuroja. Tulevalle viikolle oli luvattu samaa tuttua tämän kesän säätä eli  lämpöä alle 20 astetta ja sadetta jokaiselle päivälle.  Perille päästyämme sade taukosi ja saimme pakattua  tavarat kuivina matkaan. Autolle löytyi laivasatamasta helposti parkkipaikka, meille kermaista kalakeittoa laivarannan kuppilasta. Matkamme alkoi sivumyötäisessä tuulessa  kohti Kelventeen eteläkärkeä. Kahdentoista  kilometrin jälkeen mies bongasi Hinttolan hiekkar

VIHDOINKIN TYYNTÄ Poljen  pyörällä kohti kotia. On perjantai-iltapäivä ja pää vielä täynnä viikon töistä. Vähitellen, kun kilometrit taittuu, ajatus tulevasta viikonlopusta alkaa iskostua  tajuntaani. Nyt paistaa aurinko eikä tuule paljonkaan. Siitä  se ajatus lähtee - minä lähden melomaan.   Saavumme miehen kanssa miltei samalla kellonlyömällä kotiovelle. Tervehdin häntä kysymällä kiinnostaisi iltalenkki melomalla. Kyllä häntä kiinnostaa.   Pääsemme matkaan ilta kuuden jälkeen. Meri on sen verran  tyyni että valitsemme reitiksemme Villingin kierroksen.   Hengitän syvään  ja ihailen ympärillä olevaa. Ilta-auringon kajo, pienesti liplattavat laineet, meren tuoksu ja tumma sini. Tällaisena hetkenä minä keskityn huonosti melomiseen, katselen vain ihastuksissani ympärilleni.   Kun pääsemme Villigin taakse ei vauhtini parane lainkaan. Aavan meren tällä puolen näen kauas ja taivaan valo on sanoinkuvaamattoman kaunis. Mieli tyhjenee menneen viikon haasteista.   Jossa