MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

SUNNUNTAIN SUMUSSA Heräsin sunnuntaiaamuun vähän pettyneenä. Satoi vettä.  Sain odottaa pitkälle iltapäivään kunnes sade kaikkien ennustusten mukaisesti lakkasi ja pääsin lähtemään kuivin päin matkaan.  Mies laittoi saunan lämpenemään ja  minä lampaankyljykset savipadassa uuniin hautumaan. Näin oli alkuvalmistelut tehty päivän melontalenkkiä varten.  Vajalle tullessa huomasin sinne ilmestyneen tämän vuoden hikiviivaston.  Mies oli ehtinyt lauantain talkoiden yhteydessä merkitä minulle kaikki tänä keväänä kertyneet kilometrit. Kasassa kaksikymmentäviisi kilometriä, eikä vielä ole edes toukokuu. Lupaavalta näyttää? Saatuamme kanootit laiturille, katsahdin ympärilleni. Enkä nähnyt siinä sumussa juuri nenänpäätäni kauemmaksi. Mutta mikäs tässä, toki me nämä maisemat tunnemme ja osaamme suunnistaa vaikka silmät kiinni. Päätimme lähteä kohti Villinginsalmea. Näin kulkien olisi rantaviiva koko ajan silmissämme. Ramsinsalmeen päästyämme yritin jo eksyä suunnasta. Edessä olevaa Paloluoto

LAPIN HANGILTA ETELÄN MERELLE Suomi on pitkä maa. Viime viikolla hiihdin Lapin hohtavilla hangilla ja kantavilla järvenjäillä. Tällä viikolla meri oli  Itä-Helsingin edustalla auki ja  minä aloitin melontakauden. Mies teki lähtöä merelle koko viikon, mutta ei löytänyt sopivaa hetkeä. Pitkäperjantaiksi osui kohdalle  sateeton ja tuuleton aamu ja niinpä häntä ei pidätellyt enää mikään.  Lämpotilakin oli plussan puolella, kokonaista kolme astetta.  Innolla lähdin matkaan minäkin. Marjaniemen rannassa ei puolenpäivän aikaan muita näkynyt, vajakirja kertoi kahden melojan lähteneen matkaan ennen meitä. Hetken päästä Kari saapui paikalle, parahiksi saattamaan meidät matkaan. Tämä tarkoitti sitä, että minä lämmittelin kylmettyneitä sormiani, mies sääti polkimeni sopiviksi ja  Kari auttoi tiukan aukkopeitteen paikoilleen. Mikä palvelu, minähän sain ihan kunigattaren kohtelun näin kauden alkajaiseksi! Mutta meloa piti ihan itse. Teimme perinteisen kauden aloituslen