Keskiviikkona lähden miehen kanssa taas merelle. Tällä kertaa matkaan vähän kanoottia isommalla aluksella, laivalla Tallinnaan 22 tunnin risteilylle. Mutta emme me melonnasta irti pääse. Alkumatka Ruoholahdesta käsin kuluu maisemaa tutkaillessa. Paitsi, että Helsingin edusta on kaunis myös laivan kannelta katsottuna, se inspiroi miettimään tulevia mahdollisia kanoottireittejä. Teemme mielessämme matkaa vajarannasta kohti Espoota ja sen yli. Ruokapöytään istuttuamme mies toteaa varovasti, että minun melontatekniikassani olisi vielä hiomista. Vauhti kuulemma hyytyy kovinkin selvästi vastatuuleen mentäessä. Hetken asiaa analysoituaan mies päätyy lopputulemaan, että edelleenkin käytän liian vähän vartaloa ja jalkoja meloessani ja kädet eivät sitten jaksa tehdä yksin koko työtä. Haarukoin ruokaa suuhuni ja mietin asiaa. Otan kulauksen viiniä ja myönnän kaiken. Lupaan itselleni, jälleen kerran, että panostan jatkossa asiaan. Jälkiruokaan siirryttäessä aihe on lipunut eväisiin ja pe
Tekstit
Arpaonni suosi miestä ja saimme Härkäsaaren vuokralle sunnuntaista tiistaihin. Se on se saari noin kilometrin päässä Marjaniemen rannasta. Vähän mietitytti lähteä, luvassa oli juhannuksen kunniaksi kovasti tuulta ja sadetta. Mutta eihän moista tilaisuutta voinut jättää väliin. Mies mietiskeli ääneen miten saamme kanootit saareen. Mikäs ongelma tuo. Ensin moottoriveneellä saareen kera ruokien ja muiden pussukoiden. Sitten ajelimme vajarantaan hakemaan kanootit. Minä ilmoitin melovani omani ihan perinteiseen tyyliin saarelle. Mies joutui sitomaan oman kajakkinsa veneen perään. Kari oli rannassa ja huomautti, ettei kilometrejä voi tuolla lailla kerätä. Saunaveden lämpiämistä odotellessa kiersimme Vartiosaaren lenkin. Iltakahdeksalta meri oli tyyni, juhannuksen viettäjät olivat ilmeisesti palanneet jo aiemmin reissuiltaan. Taivas oli miltei kokonaan pilvessä, ilta-auringon säteitä pilkisti sieltä täältä. Kuinka värikylläinen voi olla taivas kaikissa sinisen ja harmaan sävyissä
Perjantaina tulen kiireellä töistä kotiin ja kohti rantaa. Edessä on kesän ensimmäinen telttaretki ja takana sunnuntaimelontoja muutamia kymmeniä kilometrejä. Mies on ehtinyt verrytellä melomista ja telttailua jo yhden Vironlahden matkan verran ja vähän muutenkin. Valitsen siis kaksikon, jotta pysyn vauhdissa mukana. Pekka on rannassa sopivasti auttamassa kanootin kantamisessa, ja huomaa lempparikaksikomme ’Annen’ olevan epäkunnossa. Aukon reuna on irti ja vaatii korjaamista. Mitenköhän seuran kalusto pysyisi kunnossa ilman Pekkaa? Anne jää Pekan hoidettavaksi ja me valitsemme ’Margitin’. Se osoittautuu hyväksi valinnaksi. Mukava istua, tavarat mahtuvat mukaan huolimattomallakin pakkaamisella eivätkä ensimmäiset aallot syö koko kanoottia. Mies on päättänyt suunnistaa ensimmäiseksi yöksi Eestiluodolle, kuulostaa hyvältä. Perille saavuttuamme huomaan ilahtuvani, kun saarella ei ole muita retkeilijöitä. Mies kiiruhtaa pystyttämään teltan paraatipaikalle. Ilo on lyhytaikainen