Arpaonni suosi miestä ja saimme Härkäsaaren
vuokralle sunnuntaista tiistaihin. Se on
se saari noin kilometrin päässä Marjaniemen rannasta. Vähän mietitytti lähteä, luvassa oli
juhannuksen kunniaksi kovasti tuulta ja sadetta. Mutta eihän moista tilaisuutta
voinut jättää väliin. Mies mietiskeli ääneen miten saamme kanootit saareen.
Mikäs ongelma tuo. Ensin moottoriveneellä saareen kera ruokien ja muiden pussukoiden.
Sitten ajelimme vajarantaan hakemaan kanootit. Minä ilmoitin melovani omani
ihan perinteiseen tyyliin saarelle. Mies joutui sitomaan oman kajakkinsa veneen
perään. Kari oli rannassa ja huomautti, ettei kilometrejä voi tuolla lailla
kerätä.
Saunaveden lämpiämistä
odotellessa kiersimme Vartiosaaren lenkin. Iltakahdeksalta meri oli tyyni,
juhannuksen viettäjät olivat ilmeisesti palanneet jo aiemmin reissuiltaan.
Taivas oli miltei kokonaan pilvessä, ilta-auringon säteitä pilkisti sieltä
täältä. Kuinka värikylläinen voi olla taivas kaikissa sinisen ja harmaan
sävyissä. Nämä kesäkuun ihanat, valoisat illat!
Seuraavana aamuna oli harmaata
ja sumuista. Taivas enteili sen, mitä kännykästä saattoi tarkistaa. Luvassa oli
voimistuvaa tuulta ja sadetta. Siispä ei kun merelle ennen pahinta myräkkää.
Kiertelimme lähivesiä ihan sananmukaisesti. Ensin Ramsinsalmen suulle
todetaksemme ettei itään päin, kohti vaahtopäitä, kannattanut lähteä. Vartiosaaren kiertäen kävimme lenkin Kulosaaren edustalla ja palasimme samaa
reittiä takaisin vastatuulessa ja vesisateessa.
Tammisalon kanavan jälkeen
vihainen joutsen äkkäsi miehen. Minä meloin sopivan matkan päässä ja katselin
kauhuissani, miten kovaa lintu aikoo syöksyä kohti melojaa. Käykö niskasta
kiinni vai kaataako kanootin? Onneksi se tyytyi vain pelottelemaan ja säikäytti
miehen oikein kunnolla laskeutumalla ärhäkkäästi aivan kanootin viereen. Jonkinlaisella
varauksella noihin upeisiin lintuihin kannattanee suhtautua.
Vesisade yltyi iltapäivän
aikana. Niinpä päätimme lämmittää saunan ja loppupäivän pysyttelimme tiiviisti
sisätiloissa. Illalla sateen tauottua oli aika lähteä kuskaamaan kanootit
takaisin valalle. Mies otti taas moottoriveneen avuksi ja minä muistutin, että
merkitsee hikiviivastoon itsellensä kaksi kilometriä vähemmän kuin minulle.
Kommentit
Lähetä kommentti