ENNEN TALVEN TULOA

Lämpömittari näytti aamulla miinuksella olevaa lukua. Vajarannasta löysin kanoottini, jonka aukkopeitteen päälle oli vesi jääätynyt kauniiksi kuvioksi. Onneksi meri on vielä sula.


Mies on lähtenyt mukaani ja laittaa vajakirjaan merkinnän, jonka mukaan hän aikoo meloa Sarvaston lenkin. Olisi kysynyt minulta! Me nimittäin melomme tänään VIllingin ympäri, näin tyyni keli täytyy käyttää hyödyksi.

Melonnassani on ollut usean viikon tauko ja niinpä jo Ramsinsalmessa huomaan olkavarsieni olevan  ihan puuduksissa ja sormenpäiden jäässä. Kokemuksesta tiedän että tähän vaivaan yleensä auttaa melonnan jatkaminen rennosti ja rauhallisesti eteenpäin. Onneksi lääke tepsii nytkin ja  Villinginsalmen kohdalla kädet toimivat jo ja sormenpäissä kiertää veri.


Monen vuoden ajan olen uskotellut itselleni, etten ole lainkaan syksyihminen. Lakastuvat lehdet ja pimenevät illat saavat mielen väsyneeksi ja edessä oleva aika tuntuu ikuisuudelta ennen kevään valoa. Nyt näen jotain toisin. Saaret uudessa väriloistossa kun havupuiden sekaan on ilmestynyt keltaisia väriläikkiä. Päivän valo on aivan erilainen kuin kesällä. Aurinko loistaa heikosti jostain pilvien takaa ja saa aikaan ihan taianomaisen tunnelman ulapalle päin. Kaukana horisontissa siintävät saaret näyttävät siltä kuin keikkuisivat meren yllä. Joutsenet uiskentelevat sankoin joukoin Villingin takana ja isoja lintuparvia lentää ylitsemme. Eivätkö kaikki halukkaat olekaan jo lähteneet etelään?



Oikeassa silmäkulmassa vilahtaa Eestiluoto, Isosaari ja vähän myöhemmin Hattusaari. Mainioita retkikohteita, yöpyäkin noilla saarilla voi. Sen verran kesäihminen kuitenkin olen, että teltan pystyttäminen säkkipimeään pikkupakkaseen ei  minua houkuta lainkaan. Jätetään siis nämä haaveet ensi kesään. Palataan rantaan ja kodin lämpöön.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit