MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

ENNEN TALVEN TULOA Lämpömittari näytti aamulla miinuksella olevaa lukua. Vajarannasta löysin kanoottini, jonka aukkopeitteen päälle oli vesi jääätynyt kauniiksi kuvioksi. Onneksi meri on vielä sula. Mies on lähtenyt mukaani ja laittaa vajakirjaan merkinnän, jonka mukaan hän aikoo meloa Sarvaston lenkin. Olisi kysynyt minulta! Me nimittäin melomme tänään VIllingin ympäri, näin tyyni keli täytyy käyttää hyödyksi. Melonnassani on ollut usean viikon tauko ja niinpä jo Ramsinsalmessa huomaan olkavarsieni olevan  ihan puuduksissa ja sormenpäiden jäässä. Kokemuksesta tiedän että tähän vaivaan yleensä auttaa melonnan jatkaminen rennosti ja rauhallisesti eteenpäin. Onneksi lääke tepsii nytkin ja  Villinginsalmen kohdalla kädet toimivat jo ja sormenpäissä kiertää veri. Monen vuoden ajan olen uskotellut itselleni, etten ole lainkaan syksyihminen. Lakastuvat lehdet ja pimenevät illat saavat mielen väsyneeksi ja edessä oleva aika tuntuu ikuisuudelta ennen kevään valoa. Nyt näen jotain

MATKA INARINJÄRVELLÄ Perjantai oli    pakkauspäivä. Kun tavarat oli saatu kasaan ja olin  lähettänyt miehen rantaan hakemaan kajakkeja, oli aika ryhtyä suunnittelemaan vähän tarkemmin tulevan melontaretken reittejä. Kanootit oli tarkoitus laskea Inarijärveen maanantaiaamusta, sitä ennen olisi edessä kahden päivän ajomatka pohjoiseen.  Mies palasi  rannasta kajakit auton katolla ja esittelin hänelle pari reittivaihtoehtoa. Hän valitsi toisen eli matkamme suuntautuisi Inarijärven keskiosiin. Mies totesi samalla, että minä voisin ottaa suunnistusvastuun tulevalla retkellämme kun olen karttaan jo näinkin paljon perehtynyt. Lupasin, vaikka eksytystä saattaisi olla edessä.  Lauantain automatkalla minulla ei onneksi ollut mitään suunnistusongelmia. Tuon matkan kotiseudulleni Rovaniemelle osaan vaikka silmät kiinni. Pidin ne kuitenkin auki ja m atka  halki kesäisen, ja ajoittain kovin sateisen Suomen sujui leppoisasti. IIlalla pysähdyimme siskoni talolle yöpymään. Sunnuntaina m

KUTUHÄLLET Lauantaiksi ei lomalaisella ollut mitään suunnitelmia. Olisi siis hyvä hetki meloa vaihteeksi täällä kotirantojen tuntumassa. Marjaniemen melojojien ohjelmassa oli päiväretki Suomenlinnaan, jospa lähtisi mukaan? Mutta kuinkas kävikään. Lähtö oli aamulla kello yhdeksän ja minä aukaisin silmäni kellon näytäessä puoli yhdeksää, mies nukkui vielä. Ei ehdittäisi muiden mukaan, siispä piti keksiä jotain muuta. Päivä oli aurinkoinen ja ennenkaikkea vähätuulinen, joten melontamatka Eestiluodolle olisi varmasti hyvä vaihtoehto. Ennen puoltapäivää starttasimme miehen kanssa Marjaniemen rannasta tuttua reittiä kohti Villinginsalmea ja siitä hyvän sään aikana suoraan Eestiluodolle. Matkaa kertyi noin 14 kilometriä. Eestiluoto on itse asiassa saariryhmä ja yksi saarista on Helsingin kaupungin omistama Kutuhället, jonne tällä kertaa rantauduimme. Saarella on avogrilli, telttapaikkoja ja käymälä. Vuosien mittaan olen huomannut, että saari on varsin suosittu veneilijöiden keskuudess

KANAVILLA JA KANSALLISPUISTOSSA Viime viikko kului mökkielämää viettäen Heinävedellä. Kanootit olivat tietysti mukana, mutta ne saivat oleskella melkoisen rauhassa hiekkarannalla. Minä keskityin syömään, saunomaan ja leikkimään lapsellisia leikkejä. Jostain syystä mieskään ei kovin paljon jaksanut liikutella kanoottiaan. Lomaviikon loppupuolella mies päätti, että löhöily loppuisi nyt ja me voisimme meloa Heinävedeltä Kolovedelle. Minä emmin vähän aikaa, mutta sillä aikaa  mies oli jo suunnitellut logistiikan kohdalleen.  Niinpä lauantaiaamuna havaitsin, että automme oli kuljetettu Kirkkorantaan Koloveden reunamille.T aivas oli pilvessa ja lämpöasteita tuskin kymmentä Kermajärven rantamilla ja minä  pakkailin tavaroita kanoottiin kohmeisin sormin.Täytyy myöntää, että motivaationi ei ollut kovin korkealla, mutta eihän täältä muutenkaan kuin melomalla pois pääsisi.  Onks pakko lähtee? Ensimmäisen noin kymmenen kilometrin jälkeen saavuimme Kerman kanavalle. Täm

TURUST TUULTEN MATKASSA Matka alkakoon Loma alkoi juhannuksesta ja pari päivää kului kummasti tavaroita kooten ja karttoja etsiskellen.  Miehelle tuotti kanootin valinta myös lisävaivaa. Mies haaveili lähtevänsä kesän melontaretkelle kahden yksikön voimin, mutta aikansa sääennusteita tuijotettuaan teki Ison Päätöksen. Me tekisimme matkan Turusta Helsinkiin kaksikolla, sen verran tuulisia kelejä oli ennustettu tulevaksi.  Kyllä nämä kaikki saadaan mahtumaan kyytiin Niinpä sunnuntaipäivä koitti ja tyttäremme ystävällisesti kyyditsi meidät Turkuun. Löysimme hyvän kanoottien lastauspaikan ihan Turun Melontakeskuksen vierestä.  Iltapäivällä auton nokka kääntyi takaisin moottoritielle ja me lähdimme kohti matkan ensimmäistä etappia, Paraisten nurkilla olevaa Norrbyholmenin saarta. Paljon ei yöpymispaikkoja Turun edustalta löydy, tämän saaren mies muisti edelliseltä matkaltaan kymmenen vuoden takaa.  Meloimme ohi Hirvensalon ja Kakskerran leppoisasti. Ennen Paraista o