MELONTAKAUDEN PÄÄTTEEKSI
Meri ei kutsunut minua lainkaan tänä harmaana lokakuun lauantaina. Mutta mitä tuumaili mies! Meni viikonlopun alkajaiseksi ostamaan uudet melontahanskat kadonneiden tilalle ja totesi melontasään olevan mitä parhain. Ja mutisi jotain puuttuvista kilometreistä hikiviivalla? No, oma kanoottini oli vielä kääntämättä talviteloilleen ja yhtä sun toista roinaa tiesin löytyvän kanootin luukuista.Joten olihan minullakin monta syytä lähteä rantaan.
Vajakirjaan oli tälle aamulle ilmestynyt kaksi muuta nimeä ja edeltävän viikon merkinnät kertoivat, että aika moni jatkoi vielä melontaharrastustaan. Teimme pienen kierroksen Kulosaaren Kasinon ympäri ja palasimme takaisin rantaan. Tuuli tuntui sen verran, että sormenpäääni olivat ihan jäässä eikä melonta tuntunut muutenkaan oikein sujuvan. Lieneekö viime viikon flunssailu vaikuttanut osaltaan asiaan.
Herttoniemen uimarannan vieressä oleskeli pari joutsenta suuren suurine poikasineen. Komea joukkue, koskahan lähtevät täältä etelämmäksi?
Vajarannassa tyhjensin kanoottini tarpeellisista ja tarpeettomista tavaroista. Ensi viikolle on lupailtu lumisadetta, joten minä aion siirtyä nyt muiden liikuntalajien pariin.
 |
| Antaa talven tulla |
Samalla kun pakkailin tavaroita, ihmettelen miten nopeasti tämä melontakausi on taas takana. Melontakilometrejä on kertynyt hiukan enemmän kuin aiempina vuosina ja silti on tunne, etten ole päässyt vasta kuin alkuun. Moni kiintoisa retkikohde jäi vain haaveeksi ja hautautui epärealistisen aikatauluksen alle. Myös monet vakiokohteet jäivät tänä kesänä katsastamatta. En melonut Eestiluodolle, Suomenlinnaan, Uutelaan ....
 |
| Lokin tulkinta kylkikiinnityksestä Pyysaaren laiturissa |
Mutta monta hyvää hetkeä ja melonnan riemua tuli taas koettua. Sain olla mukana alkukesän alkeiskurssilla ohjaajana, viikkomelonnassa vetäjänä ja pääkaupunkimelonnassa talkoolaisena. Pitkin kesää oli vajarannassa monta mukavaa kohtaamista ja kokemusten vaihtoa muiden melojien kanssa. Useampana arki-iltana pieni lenkki töiden jälkeen rentoutti mukavasti ja viikonloppuisin päivän melonta johonkin lähisaareen tuntui miltei lomalta.
 |
| Alkeiskurssilaiset keskittyneinä opetukseen |
 |
| Pääkaupunkimelontaa vesisateessa |
Viime kesän huippuhetkiin kuuluu ehdottomasti melontaretki Saimaalla. Kesän lämpö, kallioiden jylhyys, upeat hiekkarannat sekä kaikkialla viipyvä hiljaisuus - näihin tunnelmiin olen mielessäni palannut monta kertaa. Ehkä ensi kesänä taas.
 |
| Luonnonrauhaa Saimaalla |
Kommentit
Lähetä kommentti