MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

Tänään merellä! Kauniimpaa ilmaa ei olisi voinut toivoa, aurinko paistoi täysillä ja tuulta vaivaiset 2m/s. Moni muukin oli ymmärtänyt lähteä matkaan näin kauniina pääsiäissunnuntaina, vajakirjassa oli aamu yhteentoista mennessä jo pitkä rivi nimiä. Eivätkä kaikki suinkaan olleet ensimmäistä kertaa tänä keväänä liikkeellä. Varhaisimmat  merkinnät taisivat olla helmikuulta, silloin kai melottiin jäiden keskellä.  Kyselin rannalla olevilta, yhdeltä jos toiseltakin, mikä mahtaa nyt olla meren lämpötila. Tarkkaa tietoa ei ollut, veikkaukset vaihtelivat +2 ja +4 asteen välillä. Minä en ollut miettinyt muuta vaihtoehtoa kuin pukea päälleni kuivapuvun, monella sitä ei näillä säillä ollut. Olisiko syytä olla? Oli aika lähteä perinteiselle kevään aloituslenkille Vartiosaaren ympäri. Kovin oli vielä aution ja hiljaisen oloista saaren rannoilla, vesilintuja oli sitäkin enemmän. Kolme joutsentakin  laskin matkalla. Olin näkevinäni niiden kohottelevan s...

Takana etelän vähäluminen ja lämmin talvi . Siitä huolimatta ei mieleni ole viipyillyt  kovinkaan usein  melonnassa. Ei sitä osaa kaivata merelle, kun seisoo tammikuun pikkupakkasessa ja odottaa  myöhässä olevaa junaa. Helmikuun satunnaisen lumimyrskyn  keskellä ei niinkään kaipaa melomaan, vaan toivoo lunta tulevan riittävästi latupohjaa varten. Maaliskuun aamujen vähitellen valjetessa odottaa  lomaa ja  sen myötä matkaa kohti pohjoisen latuja ja tuntureita.  Mutta sitten tulee huhtikuu ja sen myötä kevät! Illat pitenevät, jäät sulavat ja lämpötila nousee. Laitan pihalle orvokit ja juon kahvit ulkosalla. Nautin auringon valosta ja lämmöstä. Ja sitten, kuin huomaamatta ajatukseni kääntyvät merelle. Odotan kiihkeästi, että jäät jättävät Ramsinsalmen. Suunnittelen sopivaa kesäloman ajankohtaa ja  mietiskelen jo mielessäni tulevan kesän mahdollisia retkikohteita. Työmatkallani kuulen lintujen laulavan ja ajatuk...

Jokainen Marjaniemen rannasta lähtevä meloja kirjoittaa merelle lähtiessään vajakirjaan lähtöaikansa lisäksi matkan määränpään. Aika usein siinä lukee 'lähivedet'. Ehkäpä  siksi, ettei reitti ole etukäteen kovinkaan suunniteltu tai tietää jo valmiiksi tekevänsä vain muutaman tunnin lenkin. Näitä lähivesien melontoja olen minäkin viime viikoina harrastanut.  Vartiosaaren viljelypalstan loistoa Kaksi viikkoa sitten  sunnuntaina piipahdimme Vartiosaaressa. Ajoitimme lähtömme  niin, että ehdimme rantautua Vartiosaareen  ennen puoltapäivää ja  kulkea saaren keskiosassa olevaan metsäkirkkoon osallistuaksemme sunnuntaimessuun. Saarella vietettiin Vartiosaaripäivää ja moni muukin oli liikkellä. Kävimme myös katsastamasssa maisemat Viikinkikalliolta ja hetken viivähdimme vuohitallin pihamaalla kuunnellen lauluesityksiä. Halki viljelypalstojen ja kukkaloiston takaisin rantaan. Vajalle Marjaniemen rantaan  kiersimme pienen mutkan kautta, matkaa lähi...

Tähän aikaan kesästä meistä moni on kiertänyt tuon saaren jo monta kertaa. Voi olla, että  ihan kyllästymiseen asti. Tai ainakin on ohittanut sen joltakin laidalta, melkein huomaamattaan. Matkamme on suuntautunut itään kohti Vuosaarta, Kalliosaarta, Hattusaarta tai peräti Eestiluotoa. Villingissäkin on tullut ehkä käytyä. Länteen päin mennessä joku on ehtinyt poiketa kauppatorilla, toinen kiertänyt  Korkeasaaren tai Kulosaaren - oikein ja nurinpäin. Minä olen pistäytynyt ainakin Mustikkamaalla kahvilla ja Suomenlinnassa eväitä syömässä.   Uskoisin, että kovin moni meloja ei ole tänäkään kesänä rantautunut Vartiosareen. Saareen, jonne Marjaniemen vajarannasta on vain muutaman kilometrin matkan.  Saareen, jonka kohtalosta käydään tällä hetkellä kovaa taistoa. Suunnitelmia on jos jonkinlaista, pahin uhkakuva lienee se, että saari rakennetaan täyteen asutusta. Silloin jalkoihin jää varmasti saaren uskomattoman monipuolinen luonto ja kasvillisuus...

Koko mennyt viikko hehkutettiin  tulevaa helteistä viikonloppua. Siitä se ajatus lähti, minun on päästävä merelle uimaan! Perjantaina pakkasin uimapuvun, pyyhkeen sekä miehen mukaan ja suunnistin vajarantaan. Todetakseni, että olin kuunnellut sääennusteet vähän huolimattomasti ja ollut liian hätäinen. Ei se helle vielä tänään alkanut. Ilman lämpötila oli alle kaksikymmentä astetta ja kanoottiin noustessa alkoi tihkuttaa vettä koko taivaan harmaudelta. Piti siis miettiä päivän teema vähän uusiksi  ja niinpä päädyimme kiertämään Villingin ympäri.  Mies keksi aikamme kuluksi katsastaa Kristallilahdessa sijaitsevan ravintolan, joka on tänä kesänä vuokrattu uudelle yrittäjälle. Aiemmin paikka on toiminut näkövammaisten keskusliiton kesäpaikkana ja sieltä on saanut ruokaa ja makeaa.  Löysimme Villa Villengenäsin entiseltä paikaltaan ja pihamaalta kyltin, jossa ilmoitettiin sieltä löytyvän ruokaa ja rakkautta.Sisällä oli valmiiksi katetut pöydät ja ovensuussa kyltti, ...

Eilen oli yksi kesän kauneimmista päivistä. Mitäpä muutakaan Helsingissä tulisi mieleen tehdä  kuin lähteä Suomenlinnaan. Idea ei tietenkään ole yksin vain minun, vaan sinne on pyrkimässä monta muutakin lomailijaa ja viikonlopun viettäjää. Lautat ovat varmasti täynnä ja  ruuhka joka paikassa  melkoinen, mutta mitäpä siitä. Marjaniemen rannasta voi matkata sinne puolessatoista tunnissa ilman tarkempaa aikataulua ja jonottamista. Lähden matkaan omalla yksiköllä. Kylläpä meno tuntuu viime viikon kaksikkomelonnan jälkeen kevyeltä. Ei tavaroita kyydissä, ei tuulta! Matkaamme tällä kertaa Herttoniemen rannan kautta, kun keli vaikuttaa niin suosiolliselta. Positiivinen yllätys on, että puolenpäivän aikaan Suomenlinnan edustalla on veneliikenne harvinaisen hiljaista. Onnistumme tällä kertaa välttämään kaikki veneiden ja laivojen pärskeet ja pääsemme täysin kuivin vaattein perille. Suomenlinnassa ei ole mitenkään liikaa rantautumispaikkoja kanooteille. Usein olemme meloneet Tyki...

Viikon matka länteen takanapäin. Lähtiessämme matkaan uskoimme tekevämme rennon melontaretken. Matkaisimme ilman tarkkaa aikataulua ja määränpäätä. Aamu-unisina ihmisinä herättäisiin kun ehditään ja juotaisiin aamukahvit rauhassa. Mutta ei se mennyt ihan niin. Kohdallemme sattui ennätyksellisen kovat vastatuulet, jotka jatkuivat päivästä toiseen. Jo ensimmäisenä päivänä aloin aavistella, mitä edessä on. Suomenlinnan edustalla puski tuuli ja lisäksi olin kauhuissani kaikista edestä ja takaa tulevista veneistä, laivoista, vesibusseista ja ties mistä menijöistä. Pihlajasaareen päästyäni olin aivan likomärkä ja umpijäässä. Kuka käski lähteä vajarannasta matkaan ilman melontatakkia! Niinpä puin ylleni kuivapuvun ja meloskelin se päälläni seuravaat kaksi päivää, keskellä Suomen suvea. Matkalle lähtiessä olin lukenut säätiedotuksen, jonka mukaan kuluva viikko on sateinen, kolea ja tuulinen. Vielä toisen retkipäivän aamuna jaksoin olla optimistinen. Ei sada eikä ole koleaa kuivapuku pä...