MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

Tänään, lauantaina, oli suunnitelmissa pitää kotipäivä puuhastellen kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Aamupäivän osalta suunnitelma onnistui täydellisesti, ulkona satoi vettä eikä meri kutsunut minua lainkaan. Iltapäivän puolella, juuri sopivasti kun olin ryhtymässä siivouspuuhiin, taivas selkeni ja päivä alkoikin tuntua ihan melottavalta. Miestä ei tarvinnut paljonkaan houkutella matkaan, olinhan varannut hänellekin  kaikenlaista tekemistä. Marjaniemeen  tullessamme huomasin ihmeekseni vajarannan olevan aivan hiljainen. Vain muutama kanootti oli pois paikoiltaan, lieneekö syynä pitkä viikonloppu vai koulujen päättäjäiset? Ilma lämpeni koko ajan, merelläkään ei ollut liikennettä minkään vertaa. Olipa mukavaa, että lähdimme matkaan! Koska päivä oli jo pitkällä, päätimme tehdä vain pienen lenkin, Sarvastonlahden kiertäminen tuntui siihen tarkoitukseen sopivalta. Meloimme rauhallista vauhtia tyynellä kelillä ja ajatukset kotiaskareista  hai...

Nyt on minunkin jo syytä uskoa, varmaankin ihan viimeisenä täällä Itämeren rantamilla, että kuivapukua ei enää tarvita. Tänään on päivä, jollaista varten melominen on mielestäni keksitty. Lämpöasteita hellelukemiin asti ja lähes tyyni  keli. Pakkaan laukkuun kahvin ja lohileivät, tarkoituksenani meloa johonkin mahdollisimman lähellä sijaitsevaan saareen, istuutua rantakivelle ja huumaantua eväsistä, auringonpaahteesta sekä  meren tuoksusta. Jos mieheltä kysytte, on hän mitä ilmeisimmin eri mieltä. Ei hän kahvia ja lohileipiä vastusta, mutta hänen mielestään hellesää ja tuuleton keli on liikaa optimaaliselle melonnalle. Eikä hän ymmärrä, miten heti matkaan lähdettyä voi pysähtyä syömään eväitä, kun vielä ei ole nälkäkään! Siispä annan periksi ja suostun melomaan Kalliosaareen Villingin kautta kiertäen. Aika hyvä neuvottelutulos mielestäni:) Villingin  lukuisat rantamökit ovat heränneet eloon. Rantakivillä äidit seuraavat tarkoin lastens...

Päivän reitti Marjaniemestä kulki tänään Kulosaaren ympäri. Ensin matkasin Vartiosaaren ja Tammisalon editse kohti kanavaa. Lähdin matkaan tovin ennen miestä ja oletin hänen saavan minut kiinni kanavan valoihin tultaessa. Valot vaihtuivat kohdallani juuri sopivasti vihreälle ja niinpä jatkoin matkaani, miehestä välittämättä, ohi Herttoniemen uimarannan ja Pikisaaren. Tässä vaiheessa ryhdyin jo ihmettelemään, missä mies viipyilee, ketään ei takanani näkynyt. Hetken odotettuani mies tuli näkyviin ja lähemmäs päästyään selvisi viivästyksen syy. Miehellä oli lapa irronnut melasta! Hän sai sen jotenkuten kiinnitettyä paikoilleen, mutta vähän huteralta meno vaikutti. Mutta tosi mies ei pienestä säikähdä ja hän oli täysin valmis jatkamaan matkaa. Emme tälläkään kertaa pysähtyneet aterioimaan Kulosaaren Kasinolle,  vaan jatkoimme  matkaa banaanin ja tuoremehun voimin kohti Kalasatamaa. Talven jälkeen tuo ranta näytti taas täysin toisenlaiselta, taloja oli noussut  lisää ja u...

Tänään merellä! Kauniimpaa ilmaa ei olisi voinut toivoa, aurinko paistoi täysillä ja tuulta vaivaiset 2m/s. Moni muukin oli ymmärtänyt lähteä matkaan näin kauniina pääsiäissunnuntaina, vajakirjassa oli aamu yhteentoista mennessä jo pitkä rivi nimiä. Eivätkä kaikki suinkaan olleet ensimmäistä kertaa tänä keväänä liikkeellä. Varhaisimmat  merkinnät taisivat olla helmikuulta, silloin kai melottiin jäiden keskellä.  Kyselin rannalla olevilta, yhdeltä jos toiseltakin, mikä mahtaa nyt olla meren lämpötila. Tarkkaa tietoa ei ollut, veikkaukset vaihtelivat +2 ja +4 asteen välillä. Minä en ollut miettinyt muuta vaihtoehtoa kuin pukea päälleni kuivapuvun, monella sitä ei näillä säillä ollut. Olisiko syytä olla? Oli aika lähteä perinteiselle kevään aloituslenkille Vartiosaaren ympäri. Kovin oli vielä aution ja hiljaisen oloista saaren rannoilla, vesilintuja oli sitäkin enemmän. Kolme joutsentakin  laskin matkalla. Olin näkevinäni niiden kohottelevan s...

Takana etelän vähäluminen ja lämmin talvi . Siitä huolimatta ei mieleni ole viipyillyt  kovinkaan usein  melonnassa. Ei sitä osaa kaivata merelle, kun seisoo tammikuun pikkupakkasessa ja odottaa  myöhässä olevaa junaa. Helmikuun satunnaisen lumimyrskyn  keskellä ei niinkään kaipaa melomaan, vaan toivoo lunta tulevan riittävästi latupohjaa varten. Maaliskuun aamujen vähitellen valjetessa odottaa  lomaa ja  sen myötä matkaa kohti pohjoisen latuja ja tuntureita.  Mutta sitten tulee huhtikuu ja sen myötä kevät! Illat pitenevät, jäät sulavat ja lämpötila nousee. Laitan pihalle orvokit ja juon kahvit ulkosalla. Nautin auringon valosta ja lämmöstä. Ja sitten, kuin huomaamatta ajatukseni kääntyvät merelle. Odotan kiihkeästi, että jäät jättävät Ramsinsalmen. Suunnittelen sopivaa kesäloman ajankohtaa ja  mietiskelen jo mielessäni tulevan kesän mahdollisia retkikohteita. Työmatkallani kuulen lintujen laulavan ja ajatuk...

Jokainen Marjaniemen rannasta lähtevä meloja kirjoittaa merelle lähtiessään vajakirjaan lähtöaikansa lisäksi matkan määränpään. Aika usein siinä lukee 'lähivedet'. Ehkäpä  siksi, ettei reitti ole etukäteen kovinkaan suunniteltu tai tietää jo valmiiksi tekevänsä vain muutaman tunnin lenkin. Näitä lähivesien melontoja olen minäkin viime viikoina harrastanut.  Vartiosaaren viljelypalstan loistoa Kaksi viikkoa sitten  sunnuntaina piipahdimme Vartiosaaressa. Ajoitimme lähtömme  niin, että ehdimme rantautua Vartiosaareen  ennen puoltapäivää ja  kulkea saaren keskiosassa olevaan metsäkirkkoon osallistuaksemme sunnuntaimessuun. Saarella vietettiin Vartiosaaripäivää ja moni muukin oli liikkellä. Kävimme myös katsastamasssa maisemat Viikinkikalliolta ja hetken viivähdimme vuohitallin pihamaalla kuunnellen lauluesityksiä. Halki viljelypalstojen ja kukkaloiston takaisin rantaan. Vajalle Marjaniemen rantaan  kiersimme pienen mutkan kautta, matkaa lähi...

Tähän aikaan kesästä meistä moni on kiertänyt tuon saaren jo monta kertaa. Voi olla, että  ihan kyllästymiseen asti. Tai ainakin on ohittanut sen joltakin laidalta, melkein huomaamattaan. Matkamme on suuntautunut itään kohti Vuosaarta, Kalliosaarta, Hattusaarta tai peräti Eestiluotoa. Villingissäkin on tullut ehkä käytyä. Länteen päin mennessä joku on ehtinyt poiketa kauppatorilla, toinen kiertänyt  Korkeasaaren tai Kulosaaren - oikein ja nurinpäin. Minä olen pistäytynyt ainakin Mustikkamaalla kahvilla ja Suomenlinnassa eväitä syömässä.   Uskoisin, että kovin moni meloja ei ole tänäkään kesänä rantautunut Vartiosareen. Saareen, jonne Marjaniemen vajarannasta on vain muutaman kilometrin matkan.  Saareen, jonka kohtalosta käydään tällä hetkellä kovaa taistoa. Suunnitelmia on jos jonkinlaista, pahin uhkakuva lienee se, että saari rakennetaan täyteen asutusta. Silloin jalkoihin jää varmasti saaren uskomattoman monipuolinen luonto ja kasvillisuus...