MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

VALKOVUOKKOJEN AIKAAN VALLISAARESSA Vuosia siitä on kuiskittu ja pari vuotta jo puhuttu ääneen. Vallisaari Helsingin edustalla  avautuu kaikille tulla ja mennä. H-hetki lähestyy ja tietääkseni virallisesti tuo saari aukeaa virkistyskäyttööön ensi viikonloppuna. Silloin alkaa ainakin vesibussi liikennöidä Luotsitalon edustalle. Tänään oli lomapäivä ja otimme varaslähdön tuolle saarelle. Ensin tarkistin, onko saareen meno kanootilla sallittua. Facebook -sivuistolta löytyi tieto, että venelaiturit ovat vielä vaiheessa, mutta kanootilla voi rantautua moneenkin paikkaan. Valitsimme rantautumispaikaksi Kuninkaansaaren itäpuolella olevan hiekkapoukaman. Oli sopivan suojainen paikka tällä tuulella, joka puski jostain etelän ja lounaan välistä. Tällä hetkellä paras rantautumispaikka on Kuninkaansaaren itäpäässä. Kuninkaansaaresta lähdimme kulkemaan viitoitettua tietä kohti Vallisaarta. Reitin varrelle oli  ilmestynyt opasteita ja viittoja joka risteykseen. Lis...

VAPUNPÄIVÄN MELONTAA Ylioppilaslakit jäi kotio, mutta kaikki muu tarvittava oli mukana kun lähdimme tänään puoleltapäivin melomaan.  Ilma oli vappusääksi ihan mahdoton - ei ollut kylmä, ei tuullut eikä satanut räntää, ei vaakasuuntaan eikä ollenkaan. Sen sijaan auringon säteet pomppivat iloisesti pitkin meren pintaa ja lämpöä riitti. Kesä tuntui olevan jo melkein läsnä, rannassa olevat puut olivat pienenpienellä hiirenkorvalla. Mutta kauas ei rannasta tarvinnut meloa, kun edessä olevien saarten maisema näytti jo ihan erilaiselta. Meren keskellä kallioilla ei viherrystä vielä huomannut.   Kiertelimme Ramssinsalmen jälkeen saaren jos toisenkin ennen kuin rantauduimme Natura Vivan uudenuutukaiseen melontakeskukseen Vuosaaren rannassa. Laituria ei oltu vielä ehditty laittaa paikoilleen, mutta rantaan pääsi helposti muutenkin. Paikalla oli kohtuullisesti väkeä tutustumassa uuteen melontakeskukseen. Meidät toivotettiin tervetulleiksi ihka ensimmäisinä meloen tulle...

VIELÄ ON JÄÄTÄ JÄLJELLÄ Viime viikolla  sorsat saapuivat pienelle takapihan lammellemme, minä aloitin työmatkapöyräilyn ja  pongasin ensimmäiset krookukset pihaltamme.  Yhtä kevään merkkipaalua olin vielä vailla. Seurailin koko menneen viikon seuramme jäsenten viestejä  Marjaniemen rannan jäätilanteesta ja  muutama päivä sitten kuulin  ilouutisen. Laiturista pääsee vesille ja jäät ovat kaikonneet Ramssinsalmesta! Lauantaina keräsin  kamppeet kasaan ja lähdin melomaan. Mutta sitä ennen ohjelmassa oli  ilmoittautumisten vastaanottaminen  kevään melontakursseille. Puolenpäivän aikaan Marjaniemen rannassa oli viitisenkymmentä innokasta jonottamassa kurssille pääsyä. Ensimmäiset olivat olleet paikalla jo ennen aamuyhdeksää varmistamassa paikkansa. Valitettavasti ihan kaikki eivät mahtuneet mukaan, mutta toivottavasti he pääsevät jotain muuta kautta mukaan melonnan ihmeelliseen maailmaan. Ilmoittautumisten jälkee...

AURINKOISESSA SYYSSÄÄSSÄ Lokakuuta mennään ja melontakausi jatkuu aina vaan. Tosin omalla kohdallani melontakerrat ovat viikkojen myötä harvenneet kovastikin. Työpäivän päätteeksi ei juuri tule lähdettyä melomaan illan pimeyteen. Viime viikolla töihin pyöräillessä ja  pihatöissä puuhatessa tuntui ilmanala jo tosi jäätävältä.  Tämän kokemuksen myötä ajatukseni oli käydä viikonloppuna kääntämässä ulkoaitauksessa oleva kanoottimme talviteloilleen. Mutta toisin kävi. Sunnuntaiaamu valkeni niin uskomattoman kauniina että otinkin melontavarusteet mukaan rantaan. Ja kyllä kannatti. Taivas oli sininen  ja tuulen vire  kohtuullinen. Suunnistimme Ramsinsalmesta eteenpäin, johonkin vaan. Aurinko kimmelsi vedenpinnassa ja tuntui ihan kesältä. Jotakin oli kuitenkin toisin. Ruskan värit olivat jo näkyvissä, ja sitä vasten meren sini näytti entistä upeammalta.     Merellä oli myös uskomattoman hiljaista. Muutamaa purjevenettä lukuunottamatta ve...

VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ Minulla on kuuma! Olen melonut muutaman hassun kilometrin ja ihmettelen miten syyskuun lauantaina  voi olla näin näännyksissä. No, voihan sitä olla, kun pukeutuu muutaman tunnin melontaa varten ihan väärin. En ole käynyt melomassa vähään aikaan ja tänään matkaan lähtiessäni tarkistin kalenterista, että syyskuun puoliväli lähenee kovaa vauhtia.  Siispä päätin, että  tarvitsen puseroita vähintäänkin kaksi ja vielä tuubin kaulaani.Suurin moka oli laittaa jalkaani uudenuutukaiset sadehousut. Hiostavampaa vaatekappaletta en muista aiemmin hankkineeeni! Olisi pitänyt muistaa vanha viisaus: kannattaa katsoa ulos eikä kalenteriin. Olin matkalla Kulosaaren ympäri ja alkumatkasta kohtuullisen kova myötätuuli vauhditti matkaani. Taivas oli sineä täynnä ja kesäiset poutapilvet kulkivat taivaalla. Aurinko paistoi eikä mikään maisemassa kertonut syksyn saapumisesta. Yliskylän sillan jälkeen, Tullisaaren ja Pyysaaren edustalla o...

EESTILUODOLLA   Lauantaina puolenpäivän jälkeen lähdemme  matkaan kohti Eestiluotoa. Kuten elokuun helteisenä viikonloppuna  saatta odottaa, on Itä-Helsingin edusta täynnä veneitä, purjeita ja moottoreita.  Ilahduttavan monta kanoottiakin näkyy olevan liikenteessä.   Ensimmäisen viiden kilomerin matkalla näyttää jokainen saarenkolo ja kallioranta olevan ahdettuna täyteen kumipatjoja, retkigrillejä, eväskoreja ja auringonpalvojia. Puikkelehdimme vilkkaiden veneväylien läpi. Villingin takana liikenne hiljenee ja kirkaassa auringonpaistessa Eestiluoto näkyy jo kaukaa. Matkaamme sinne rauhallisin vedoin  muutaman tunnin ja rantaudumme suoraan edessämme olevalle matalalle kalliolle. Eestiluodolla on tullut käytyä  aiemminkin, mutta tähän asti olemme rantautuneet aina Kutuhälletiin. Nyt kun tarkoituksena ei ole pystyttää teltaa eikä yöpyä matkallamme, päätämme tutustua varsinaiseen Eestiluotoo...

KAKSIKKOA OHJAAMASSA Kesä jatkuu aina vaan. Vaikka eilen juhlimme iloisesti Marjaniemen melojien 80-vuotistaivalta aamusta iltaan, ei se estä tänään lähtemästä vesille. Yhtään mahdollisuutta meloa ei voi nyt jättää käytämättä, tämä korkeapaine maamme yllä voi loppua milloin vaan. Matkalla vajarantaan tuli mieleeni, etten ole tainnut koskaan olla kaksikon ohjaksissa.  Vaikka kuinka yritin muistella, en keksinyt yhtään kertaa, jolloin olisin päässyt käyttämään kaksikon peräsintä. Nyt päätin korjata tämän puutteen. Niinpä pyysin miestä nostamaan kanssani laiturille lempparikaksikkoni Annen ja säädin polkimet itselleni sopivaksi. Mies katsoi epäuskoisesti minua, mutta suostui ilman eri kiukuttelua istumaan etupenkille. Kysyin, oliko toiveita päivän reitistä. Ei  ollut, minä sain  määrätä suunnan kun kerta aioin peräsintäkin  käyttää. Ehdotin Villingin kiertämistä. Se sopi miehelle,vaikka hän oli juuri eilen melonut saman matkan pääkaupunkimelonn...