MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

ILTALENKILLÄ Takana on kiireinen työpäivä ja edessä kesäkuun valoisa ilta.  Mieleni kaipaa tyhjentymistä ja sieluni hiljentymistä. Erämaan rauhaa ei taida nyt olla tarjolla, mutta melomaan voin ainakin lähteä, edes johonkin. Lasken kanootin veteen Marjaniemen rannasta. Vedän syvään henkeä ja tunnen meren tuoksun. Melonnan rytmi löytyy helposti ja aurinko lämmittää mieltäni. Muutaman kilometrin melottuani huomaan edessäni kohoavan kallionjyrkänteen. Tuohan näyttää ihan saarelta, jonne toivoisi voivansa pysähtyä. Näen itseni jo miettimässä sopivaa rantautumispaikkaa ja etsimässä teltalle tasaista alustaa kallion päältä. Ei puutu kuin teltta ja makuupussi..... Herään todellisuuteen ja  jatkan matkaani ihanassa hiljaisuudessa.  Ilta-aurinko paistaa kauniisti ohittaessani oikealla puolellani olevan niemenkärjen.  Kai täällä joskus veneitäkin kulkee kun kallion reunaan on kiinnitetty nopeusrajoitusta osoittava merkki. Melon ...

SUUNNISTUSTA Melontaretkillä suunnistaminen on ollut tähän asti helppoa hommaa. Minä olen kertonut mihin mennään ja mies on näyttänyt mihin kanootin nokan tulee osoittaa. On siinä tosin omat haasteensa ollut. Mies on mitannut matkaa, tutkinut karttaa, käännellyt kompassia ja siten ilmoittanut, että melo tuota edessä olevaa saarta kohti. Siis mitä niistä, olen minä ihmetellyt ja ollut liian usein ihan pihalla minne ilmansuuntaan meidän matkamme tulisi jatkua. Tänä keväänä pongasin Marjaniemen melojien järjestämän suunnistuskurssin ja päätin, että nyt tähän asiaan täytyy saada muutos. Olisi ihan kiva olla vähän tarkemmin kartalla ja tietää kysymättäkin mihin kanootin nokan kääntää. Niinpä istahdin yksi huhtikuun lauantai monen  muun tiedonjanoisen kanssa vajan kuistille kuulemaan ja oppimaan teoriaa suunnistuksesta. Pohdimme kartan lukemista, suunnan ottamista ja paikantamista. Kaikki oli ihan selvää siihen asti kunnes eteneeni tuli sana karttapohjoinen. Ja sen jälkeen mon...

VALKOVUOKKOJEN AIKAAN VALLISAARESSA Vuosia siitä on kuiskittu ja pari vuotta jo puhuttu ääneen. Vallisaari Helsingin edustalla  avautuu kaikille tulla ja mennä. H-hetki lähestyy ja tietääkseni virallisesti tuo saari aukeaa virkistyskäyttööön ensi viikonloppuna. Silloin alkaa ainakin vesibussi liikennöidä Luotsitalon edustalle. Tänään oli lomapäivä ja otimme varaslähdön tuolle saarelle. Ensin tarkistin, onko saareen meno kanootilla sallittua. Facebook -sivuistolta löytyi tieto, että venelaiturit ovat vielä vaiheessa, mutta kanootilla voi rantautua moneenkin paikkaan. Valitsimme rantautumispaikaksi Kuninkaansaaren itäpuolella olevan hiekkapoukaman. Oli sopivan suojainen paikka tällä tuulella, joka puski jostain etelän ja lounaan välistä. Tällä hetkellä paras rantautumispaikka on Kuninkaansaaren itäpäässä. Kuninkaansaaresta lähdimme kulkemaan viitoitettua tietä kohti Vallisaarta. Reitin varrelle oli  ilmestynyt opasteita ja viittoja joka risteykseen. Lis...

VAPUNPÄIVÄN MELONTAA Ylioppilaslakit jäi kotio, mutta kaikki muu tarvittava oli mukana kun lähdimme tänään puoleltapäivin melomaan.  Ilma oli vappusääksi ihan mahdoton - ei ollut kylmä, ei tuullut eikä satanut räntää, ei vaakasuuntaan eikä ollenkaan. Sen sijaan auringon säteet pomppivat iloisesti pitkin meren pintaa ja lämpöä riitti. Kesä tuntui olevan jo melkein läsnä, rannassa olevat puut olivat pienenpienellä hiirenkorvalla. Mutta kauas ei rannasta tarvinnut meloa, kun edessä olevien saarten maisema näytti jo ihan erilaiselta. Meren keskellä kallioilla ei viherrystä vielä huomannut.   Kiertelimme Ramssinsalmen jälkeen saaren jos toisenkin ennen kuin rantauduimme Natura Vivan uudenuutukaiseen melontakeskukseen Vuosaaren rannassa. Laituria ei oltu vielä ehditty laittaa paikoilleen, mutta rantaan pääsi helposti muutenkin. Paikalla oli kohtuullisesti väkeä tutustumassa uuteen melontakeskukseen. Meidät toivotettiin tervetulleiksi ihka ensimmäisinä meloen tulle...

VIELÄ ON JÄÄTÄ JÄLJELLÄ Viime viikolla  sorsat saapuivat pienelle takapihan lammellemme, minä aloitin työmatkapöyräilyn ja  pongasin ensimmäiset krookukset pihaltamme.  Yhtä kevään merkkipaalua olin vielä vailla. Seurailin koko menneen viikon seuramme jäsenten viestejä  Marjaniemen rannan jäätilanteesta ja  muutama päivä sitten kuulin  ilouutisen. Laiturista pääsee vesille ja jäät ovat kaikonneet Ramssinsalmesta! Lauantaina keräsin  kamppeet kasaan ja lähdin melomaan. Mutta sitä ennen ohjelmassa oli  ilmoittautumisten vastaanottaminen  kevään melontakursseille. Puolenpäivän aikaan Marjaniemen rannassa oli viitisenkymmentä innokasta jonottamassa kurssille pääsyä. Ensimmäiset olivat olleet paikalla jo ennen aamuyhdeksää varmistamassa paikkansa. Valitettavasti ihan kaikki eivät mahtuneet mukaan, mutta toivottavasti he pääsevät jotain muuta kautta mukaan melonnan ihmeelliseen maailmaan. Ilmoittautumisten jälkee...

AURINKOISESSA SYYSSÄÄSSÄ Lokakuuta mennään ja melontakausi jatkuu aina vaan. Tosin omalla kohdallani melontakerrat ovat viikkojen myötä harvenneet kovastikin. Työpäivän päätteeksi ei juuri tule lähdettyä melomaan illan pimeyteen. Viime viikolla töihin pyöräillessä ja  pihatöissä puuhatessa tuntui ilmanala jo tosi jäätävältä.  Tämän kokemuksen myötä ajatukseni oli käydä viikonloppuna kääntämässä ulkoaitauksessa oleva kanoottimme talviteloilleen. Mutta toisin kävi. Sunnuntaiaamu valkeni niin uskomattoman kauniina että otinkin melontavarusteet mukaan rantaan. Ja kyllä kannatti. Taivas oli sininen  ja tuulen vire  kohtuullinen. Suunnistimme Ramsinsalmesta eteenpäin, johonkin vaan. Aurinko kimmelsi vedenpinnassa ja tuntui ihan kesältä. Jotakin oli kuitenkin toisin. Ruskan värit olivat jo näkyvissä, ja sitä vasten meren sini näytti entistä upeammalta.     Merellä oli myös uskomattoman hiljaista. Muutamaa purjevenettä lukuunottamatta ve...

VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ Minulla on kuuma! Olen melonut muutaman hassun kilometrin ja ihmettelen miten syyskuun lauantaina  voi olla näin näännyksissä. No, voihan sitä olla, kun pukeutuu muutaman tunnin melontaa varten ihan väärin. En ole käynyt melomassa vähään aikaan ja tänään matkaan lähtiessäni tarkistin kalenterista, että syyskuun puoliväli lähenee kovaa vauhtia.  Siispä päätin, että  tarvitsen puseroita vähintäänkin kaksi ja vielä tuubin kaulaani.Suurin moka oli laittaa jalkaani uudenuutukaiset sadehousut. Hiostavampaa vaatekappaletta en muista aiemmin hankkineeeni! Olisi pitänyt muistaa vanha viisaus: kannattaa katsoa ulos eikä kalenteriin. Olin matkalla Kulosaaren ympäri ja alkumatkasta kohtuullisen kova myötätuuli vauhditti matkaani. Taivas oli sineä täynnä ja kesäiset poutapilvet kulkivat taivaalla. Aurinko paistoi eikä mikään maisemassa kertonut syksyn saapumisesta. Yliskylän sillan jälkeen, Tullisaaren ja Pyysaaren edustalla o...