MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

VILLINGIN YMPÄRI Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että päivän päätteeksi löytää itsensä Marjaniemen rannasta ajatuksenaan kiertää Villingin saari. Eikä sekään  niin outoa ole, että lämpöä on 20 astetta ja tuulta ehkäpä 4m/s. Mutta että mennään syyskuun toista viikkoa ja tällainen keli iltasella!  Matkaan lähtiessä aurinko paistoi ihanasti siniseltä taivaalta. Kun sitten pilviä alkoi kertyä taivaalle, se tuntui vain mukavan viilentävältä, aivan kuin keskikesän helteessä. Samalla päivä alkoi painua mailleen ja maisemat sen kun kaunistuivat.  Tuttu melontareitti näyttäytyi taas vähän eri värein kuin alku- tai keskikesästä. Meri muuttui kirkkaan sinisestä miltei mustaksi ja aurinko laski jo varhain häikäisemään suoraan melojan silmiin. Villigin takana aukeava aava meri vangitsi jälleen kauneudellaan, kaikkialla huokui rauha ja hiljaisuus. Ei tähän kuudentoista kilometrin kierrokseen taida koskaan kyllästyä.  Rantaan tulleessa mietin vieläkö...

VALKOINEN KANOOTTI MÖKKEILEE Lauantai 6.8.2016 Olemme notkuneet kotona jo toista viikkoa Saimaa-retkemme jälkeen. Lomaa on vielä jäljellä ja  melomaankin ehtisi. Mutta minne?  Vaihtoehtoja tuntuu olevan liikaa eikä kovin kauas jaksaisi  matkata. En ihan tarkalleen tiedä, missä järjestyksessä kaikesta sovittiin. Mutta lopputuloksena löysin itseni myöhään eilisiltana  Marjaniemen rannasta siirtämässä kanoottiamme auton katolle.  Siis sellaista oranssin väristä. Tänä aamuna huomasin ajelevani aamutuimaan Eurajoelle, mistä  mies osti  itselleen uuden valkoisen kanootin. Se nostettiin myös auton katolle ja matka jatkui Paraisille ja siitä  vielä vähän eteenpäin Airistolle. Perille päästyämme ensimmäinen tehtävämme oli löytää kanooteille yösija tässä lomakylässä. Löysimme uimarannan, ravintolan, rantasaunan ja vierasvenesataman. Mutta emme mitään järjellistä paikkaa kanooteille. Kun muutakaan ei tullut mieleen, päätimme varata niille...

HEINÄKUINEN RETKI SAIMAALLE Ilta Syväsalmen retkisatamassa Elettiin vielä toukokuuta, kun meriä melova mieheni ehdotti kesän retkikohteeksemme Saimaata. Tarkistin vielä, että hän todellakin haluaa lähteä järvimaisemiin. Näin oli ja niinpä alueen kartat laitetttiin tilaukseen. Niiden saavuttua piirsin karttoihin reittisuunnnitelman. Matkamme kulkisi norppareittiä Koloveden kansallispuistosta etelän kautta Linnansaaren kansallispuistoon ja pohjoisen kautta takaisin.  Maanantai 18.7.2016 Ensimmäisen lomapäivän aamu koitti ja lähdimme Helsingistä matkaan.Puolen päivän aikaan hiljensimme hetkeksi vauhtia Heinävedellä. Kävimme hankkimassa puuttuvat osat eväistämme ennen melontaretken alkua.  Kaupan parkkipaikalla ystävällinen vanha herra näki kanoottimme auton katolla ja kysyi mihin olemme soutamassa!?  Kerroin mihin ja hän toivotti kovin ystävällisesti hyvää souturetkeä ja kesää. En hennonnut korjata termejä kohdalleen. Kirkkorannassa oli kaikki mietitty kano...

AURINKOA JA SALAMOINTIA - Olette  ilmeisesti lähdössä aika pitkälle tuon tavaramäärän kanssa? - Ihan vain viikonloppuretkelle Sipooseen päin. - Miksi te menette kaksikolla? - No, kun pitää olla sunnuntaiksi takaisin. Jos vaikka sattuu kohdalle isompikin myrsky ja suuret laineet, niin pääsen helpommin takaisin miehen kanssa kaksistaan. - Tuohan on kuin parisuhdekurssille lähtisi. - Niinpä, sanoi mies tähän väliin painokkaasti. Ja lisäsi, että tähän on jo tottunut. Tämän vajarannassa käydyn keskustelun saattelemana lähdimme matkaan perjantaina illansuussa. Iltakahdeksalta, yhden tauon ja noin kahdenkymmenen kilometrin jälkeen rantauduimme pikkuiselle saarelle. Niin pienelle, etten kartasta sille nimeä löytänyt. Se sijaitsi Bergholmen-nimisen saaren kyljessä. Paikka oli mitä mainioin retkisaari - sinne oli helppo rantautua ja oiva telttapaikka löytyi helposti. Ilta oli varmaan yksi kesän kauneimmista, nautimme iltapalan kalliolla auringon lämmössä. Oli...

ILTALENKILLÄ Takana on kiireinen työpäivä ja edessä kesäkuun valoisa ilta.  Mieleni kaipaa tyhjentymistä ja sieluni hiljentymistä. Erämaan rauhaa ei taida nyt olla tarjolla, mutta melomaan voin ainakin lähteä, edes johonkin. Lasken kanootin veteen Marjaniemen rannasta. Vedän syvään henkeä ja tunnen meren tuoksun. Melonnan rytmi löytyy helposti ja aurinko lämmittää mieltäni. Muutaman kilometrin melottuani huomaan edessäni kohoavan kallionjyrkänteen. Tuohan näyttää ihan saarelta, jonne toivoisi voivansa pysähtyä. Näen itseni jo miettimässä sopivaa rantautumispaikkaa ja etsimässä teltalle tasaista alustaa kallion päältä. Ei puutu kuin teltta ja makuupussi..... Herään todellisuuteen ja  jatkan matkaani ihanassa hiljaisuudessa.  Ilta-aurinko paistaa kauniisti ohittaessani oikealla puolellani olevan niemenkärjen.  Kai täällä joskus veneitäkin kulkee kun kallion reunaan on kiinnitetty nopeusrajoitusta osoittava merkki. Melon ...