MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

Mies lähti kiertämään Villinkiä ja minä jäin rannalle ruikuttamaan. Ei sentään, ihan oli oma valintani. Pääkaupunkimelonta starttasi tuttuun tapaaan tänään kello 11. Kyseessähän on kuntotapahtuma, jossa voi meloa hitaasti tai nopeasti. Aika otetaan kaikilta ja julkaistaan halukkailta. Siis ei minun juttu lähteä vesille. En tiedä, olenko ainut ihminen maailmassa, joka ei tavoita itsessään minkäänasteista kilpailuhenkeä. Minun on saatava meloa rauhassa tietäen, ettei kukaan odota minua mihinkään minkäänlaisen aikataulun puitteissa. Mutta se ei estä sitä, että pääkaupunkimelonta on mielestäni hieno tapahtuma, jossa on mukava olla mukana. Siispä olinkin kovin tyytyväinen, kun Satu muutama viikko sitten pyysi minut mukaan ajanottotiimiin. Minä ja kolme muuta naista suuntasimme venelaiturille ja edessä oli  mielenkiintoinen parituntinen minuuttien ja sekunttien metsästyksessä. Onneksi ei sadasosasekunteja tarvinnut merkitä, olisi mennyt jo liian vaikeaksi meikäläiselle! ...

Kerrankin saa, mitä tilaa!  Siis tuuletonta säätä. Sunnuntaina lähdin miehen matkassa melontalenkille vajarannasta. Aurinko paistoi eikä tuulesta ollut tietoakaan. Siispä kiertämään Villinkiä, siihen ei joka kelillä ole mahdollisuutta. Tähän lenkkiin ei kai kyllästy koskaan. Joka kerta jaksan nauttia saaren takaa avautuvasta aavasta maisemasta. Harmi, ettei tällä kertaa ollut aikaa matkata eteenpäin ulapalle.  Moni muukin oli lähtenyt matkaan kauniin sään innoitamana.Vajan kanoottitelineet olivat jo puoleen päivään mennessä tyhjentyneet mukavasti ja merellä moikkailtiin ahkerasti vastaantulijoita ja -menijöitä. Hyvä niin. Samalla kuitenkin muistutin itseäni,ettei tämä homma vajarannassa pyöri itsestään. Meillä on siistissä kunnossa olevat tilat, kanootteja vähän joka lähtöön ja varusteita, mistä valita. Avain taskussa miltei jokaisella ja aina joku avulias aatu rannassa tarpeen vaatiessa auttamassa. On retkikurssia, viikkomelontaa ja retkiä jos jonkinlaisia....

Viikonloppu Sipoon suunnassa Perjantai Mennä viikolla mies tiedusteli, haluaisinko viikonloppuna mahdollisesti melontaretkelle vaiko syömään hyvään ravintolaan. Hän siis oli siis muistanut hääpäivämme! Hetkeäkään miettimättä valitsin melontaretken. Syömään ehtisi myöhemminkin, mutta melontakelejä ei jatku koko talvea.Siispä perjantaina  kuuden aikaan olimme lähtövalmiina rannassa. Oli luvattu tuulta jos jonkinlaista ja sen perusteella suuntasimme Sipooseen päin kohti Furuholmia. Matkalla ei ollut tuulesta tietoakaan, pienet vesipisarat vain saattelivat matkaamme. Taivas alkoi tummua yhä enemmän ja maisema näytti taas uudella lailla upealta. Oli tyyntä ja hiljaista, ihan unenomainen tunnelma. Vuosaaren satamakin näytti, uskokaa tai älkää, ihan hienolta tässä valaistuksessa. Perille päästyämme teltta äkkiä pystyyn ja tavarat suojaan. Täydellinen ajoitus, tämän jälkeen alkoi sataa vähän rankemmin. Vetäydyimme grillikatoksen alle iltapalalle. Työpäivä, grillimakk...

Joka kesä iloitsen siitä, kuinka hyvällä paikalla melontaseuramme tukikohta Marjaniemessä sijaitsee. Matkata voi itään tai länteen miettien reitin tuulen suunnan, käytettävissä olevan ajan tai vaikkapa vain fiiliksen mukaan. Joskus valitsen reitin niin, että olen tuota pikaa urbaanissa ympäristössä katsellen metron kiitämistä radallaan ja nostokurkien armeijaa rakennustyömaalla Kalasatamassa. Piipahdan Mustikkamaalla kahvilla tai käyn ihailemassa Vanhankaupungin koskea.Voin matkata Suomenlinnaan ihmisvilinään, vaihtaa sisäsiistit vaatteet ylleni ja mennä ravintolaan syömään.  Edellyttäen, että mies on ottanut kukkaron mukaansa. Mies voi myös yllättää ja viedä minut lasilliselle Pikisaareen. Kokemuksesta tiedän, että tätä ei  kannata kokeilla  äitienpäivänä. Mies kokeili kerran ja saimme pitkän, paheksuvan silmäyksen melontakamppeissamme. Kyllä meille juomat pienen harkinnan jälkeen myytiin ja ohjattiin terassin takimmaiseen nurkkaan...

Viimeisimmästä melanvedostani on jo viikko, loppuloma sujui kaikenlaisen muun mukavan tapahtuman parissa.Tänään alkoivat työt ja taivas on mustanpuhuva. Mieleeni hiipiii kummasti ajatus, että melontakausi on nyt loppu. Töiden lisäksi haluan ehtiä sukujuhliin, pakastamaan marjoja, leikkaamaan nurmikkoa, rakentamaan legotorneja ja hiekkakakkuja sekä olemaan muuten vain. Ihmettelen jälleen kerran, miten te aktiivimelojat sen teette. Vajakirja ja hikiviiva täyttyvät kovaa vauhtia, onko teillä tunteja enemmän kuin 24 vuorokaudessa? Samalla muistutan itseäni siitä, että 'vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä'. Loppukesän melontoja odotellessa on hyvä palata vielä Tammisaaren retkemme loppuosuudelle. Mies päätti suunnistaa Espoosta  Marjaniemeen Helsingin keskustan kautta. Toinen vaihtoehto olisi kai ollut matka Suomenlinnan kautta. Minulle melonta Kaivopuiston edustalla ja kauppatorilla oli ensimmäinen kerta. Etukäteen mieti...

Melontaretki Tammisaaresta Helsinkiin takana. Kotiin rantauduttiin eilen, mutta pää on vielä meren aalloilla ja saarten kallioilla. Lähtöpäivänämme, maanantaina, reippaasti ylös herätyskellon avulla. Vielä on kaikenlaista puuhasteltavaa. Lähdemme ruokakauppaan ja siellä se on! Pieni vaaleanpunainen, ruusukuvioinen kylmälaukku. Tarpeeksi pieni, jotta sopii kanoottiin - miehen jalkoihin. Ja riittävän korkea, jotta sinne mahtuvat kaikenlaiset litran vetoiset tölkit. Mies katsoo minua epäuskoisena: 'Sehän on ihan hirveän näköinen.' Mutta suostuu ostamaan sen, koska se on tarjouksessa. Pihalla mutisee, että tämän kanssa ei sitten näyttäydytä missään. 'Ei tietenkään, mehän olemme lähdössä telttaretkelle autioille saarille', lohdutan minä. On jo ilta, kun olemme Tammisaaressa ja edessä noin kymmenen kilometrin matka ensimmäiseen yöpymispaikkaan. Löydämme hyvän lastauspaikan paikallisen melontaseuran vajan vierestä, kanootit vain vesille ja matka alkakoon. Noin sata metr...

Kanootit saapuivat seurassamme Hauholta jo useita päiviä sitten ja ovat odottaneet pihamurmikolla malttamattomina seuraavaa retkeä. Mieskin alkoi jo pari päivää sitten suuntaamaan mielensä merelle. Tutki karttoja, laski etäisyyksiä ja selvitti tulevaa tuulen suuntaa. Jo aiemmin olimme päättäneet meloa Tammisaaren maisemiin. Sääennusteita ensi viikolle tuntui olevan joka lähtöön, mutta mies valitsi sen, jossa luvattiin lounais/länsituulta. Siispä päätimme hankkia autokyydin Tammisaareen ja ottaa tavoitteeksi meloa sieltä Helsinkiin. Seuraavaksi mies varmisti, olenko valmis lähtemään yksiköillä vai pitäisikö hänen todellakin käydä vaihtamassa kanootit vajalla kaksikkoon. Ei tarvitse, vakuutin minä. Vastineeksi varasin mahdollisuuden pitää välipäivä melonnasta, jos tuulet kovin yltyvät. Ja sitten ei kun pakkaamaan. Ensimmäisenä toteutin viime retkellä keksimäni idean. Kiinnitin omiin vaatepussukoihini  pätkän lahjanarua (vaaleanpunaista tietysti!). Näin mies toivottavasti erottaa ne...