MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

Marjaniemen melojilla on jo pitkään ollut käytössä hikiviivasto. Tiedättehän sen häkkyrän vajan seinällä, jossa on listat melojista millimetripaperille merkittynä. Siihen itse kukin merkitsee kilometrinsä jokaisen melontakeikan tai retken jälkeen. Minä suhtauduin tuohon viivastoon aluksi täysin kielteisesti enkä moneen kesään suostunut merkitsemään siihen nimeäni tai kilometrejäni. Melominen ei ole kilometrejä tai ajan mittaamista, sanoin minä. Ja mietinhän minä alkuun sitäkin, että mitä jos niitä kilometrejä ei kesän mittaan  kerrykkään. Kuinka noloa, olenkohan silloin oikea Meloja ollenkaan! Jotenkin mies osasi minut muutamien melontakesien jälkeen puhua ympäri ja niinpä  jo useamman vuoden ajan minulla on ollut oma paikka viivastossa. Hänellä oli joku hyvä perustelu asiaan, en vain muista mikä. Ja eipä aikaakaan kun löysin itseni laskemasta kilometrejä, mitä on tultu melottua ja mitä 'puuttuu'.   Tänä keväänä puhuttelin taas itseäni ja p...

   Perjantaina aloitin viikon mittaisen syysloman, mies myös. Tavoitteena oli viettää mahdollisiman aikatauluton viikko ja ehtiä melomaan päivänä, jos toisenakin. Iltaan mennessä olin kehitellyt itselleni aikamoisen nuhataudin. Kuinkahan tässä käy. Mies lähti lauantaina kahden päivän mittaiselle nostalgiaretkelle ja minä lohduttauduin sillä, että nythän on vasta viikonloppu.  Tarkkaan ottaen loma alkaa vasta sen jälkeen. Maanantaina olo oli yhä tukkoinen - minä katselin ikkunasta ulos ja totesin, etteipä tässä vesisateessa mieli teekään merelle. Tiistaiaamuna  kuulostelin varovasti, olisiko olo jo vähän kohentunut.  Mies totesi aamukahviaan juodessaan, että näytän ja kuulostan paljon paremmalta- siis matkaan vaan. Yritin vähän epäillä kuntoani, mutta hän kuittasi sen toteamalla: 'Mennään kaksikolla, istut vaikka mukana.'   Matkaan pääsimme vasta iltapäivän puolella, mutta hyvä niin. Taivas alkoi seljetä kovaa vauhtia ja kohta aurink...

Työt ja muut kiireet ovat viime viikkoina vieneet mennessään eikä melomaan ole ehtinyt lainkaan. Viime viikolla sen päätin - sunnuntaina merelle, vaikka sataisi pieniä kiviä. Vähän uhkaavaltahan tuo näytti, kun edellisen illan ja yön tuli vettä kuin saavista kaataen. Mutta kuinka ollakaan, kun sunnuntaiaamu koitti, sade oli lakannut. Ja puolen päivän aikaan, päästyämme rantaan, aurinkokin pilkahteli pilvien lomasta. Mies ehdotti lenkkiä Laajasalon ympäri kaksikolla. Mikäpä siinä, kuulosti mukavalta vaihtoehdolta. Alkumatka sujuikin leppoisasti myötätuulessa. Hevossalmen sillan jälkeen tuuli kuitenkin voimistui ja melominen vastatuuleen alkoi tuntua jo kohtuullisen työläältä. Katinpaasin suojassa (pikkuruinen saari Pitkäluodon edessä) pidimme pienen hengäsdystauon, eväänä mehua ja suklaata. Jossain vaiheessa mies totesi: 'Hyvä, kun heilutat  melaasi tasaiseen tahtiin.' Muuten se olisi kuulemma ollut tiellä ja haitannut hänen melontaansa. Ja pah - yrittikö sanoa, ettei minusta...

Mies lähti kiertämään Villinkiä ja minä jäin rannalle ruikuttamaan. Ei sentään, ihan oli oma valintani. Pääkaupunkimelonta starttasi tuttuun tapaaan tänään kello 11. Kyseessähän on kuntotapahtuma, jossa voi meloa hitaasti tai nopeasti. Aika otetaan kaikilta ja julkaistaan halukkailta. Siis ei minun juttu lähteä vesille. En tiedä, olenko ainut ihminen maailmassa, joka ei tavoita itsessään minkäänasteista kilpailuhenkeä. Minun on saatava meloa rauhassa tietäen, ettei kukaan odota minua mihinkään minkäänlaisen aikataulun puitteissa. Mutta se ei estä sitä, että pääkaupunkimelonta on mielestäni hieno tapahtuma, jossa on mukava olla mukana. Siispä olinkin kovin tyytyväinen, kun Satu muutama viikko sitten pyysi minut mukaan ajanottotiimiin. Minä ja kolme muuta naista suuntasimme venelaiturille ja edessä oli  mielenkiintoinen parituntinen minuuttien ja sekunttien metsästyksessä. Onneksi ei sadasosasekunteja tarvinnut merkitä, olisi mennyt jo liian vaikeaksi meikäläiselle! ...

Kerrankin saa, mitä tilaa!  Siis tuuletonta säätä. Sunnuntaina lähdin miehen matkassa melontalenkille vajarannasta. Aurinko paistoi eikä tuulesta ollut tietoakaan. Siispä kiertämään Villinkiä, siihen ei joka kelillä ole mahdollisuutta. Tähän lenkkiin ei kai kyllästy koskaan. Joka kerta jaksan nauttia saaren takaa avautuvasta aavasta maisemasta. Harmi, ettei tällä kertaa ollut aikaa matkata eteenpäin ulapalle.  Moni muukin oli lähtenyt matkaan kauniin sään innoitamana.Vajan kanoottitelineet olivat jo puoleen päivään mennessä tyhjentyneet mukavasti ja merellä moikkailtiin ahkerasti vastaantulijoita ja -menijöitä. Hyvä niin. Samalla kuitenkin muistutin itseäni,ettei tämä homma vajarannassa pyöri itsestään. Meillä on siistissä kunnossa olevat tilat, kanootteja vähän joka lähtöön ja varusteita, mistä valita. Avain taskussa miltei jokaisella ja aina joku avulias aatu rannassa tarpeen vaatiessa auttamassa. On retkikurssia, viikkomelontaa ja retkiä jos jonkinlaisia....

Viikonloppu Sipoon suunnassa Perjantai Mennä viikolla mies tiedusteli, haluaisinko viikonloppuna mahdollisesti melontaretkelle vaiko syömään hyvään ravintolaan. Hän siis oli siis muistanut hääpäivämme! Hetkeäkään miettimättä valitsin melontaretken. Syömään ehtisi myöhemminkin, mutta melontakelejä ei jatku koko talvea.Siispä perjantaina  kuuden aikaan olimme lähtövalmiina rannassa. Oli luvattu tuulta jos jonkinlaista ja sen perusteella suuntasimme Sipooseen päin kohti Furuholmia. Matkalla ei ollut tuulesta tietoakaan, pienet vesipisarat vain saattelivat matkaamme. Taivas alkoi tummua yhä enemmän ja maisema näytti taas uudella lailla upealta. Oli tyyntä ja hiljaista, ihan unenomainen tunnelma. Vuosaaren satamakin näytti, uskokaa tai älkää, ihan hienolta tässä valaistuksessa. Perille päästyämme teltta äkkiä pystyyn ja tavarat suojaan. Täydellinen ajoitus, tämän jälkeen alkoi sataa vähän rankemmin. Vetäydyimme grillikatoksen alle iltapalalle. Työpäivä, grillimakk...

Joka kesä iloitsen siitä, kuinka hyvällä paikalla melontaseuramme tukikohta Marjaniemessä sijaitsee. Matkata voi itään tai länteen miettien reitin tuulen suunnan, käytettävissä olevan ajan tai vaikkapa vain fiiliksen mukaan. Joskus valitsen reitin niin, että olen tuota pikaa urbaanissa ympäristössä katsellen metron kiitämistä radallaan ja nostokurkien armeijaa rakennustyömaalla Kalasatamassa. Piipahdan Mustikkamaalla kahvilla tai käyn ihailemassa Vanhankaupungin koskea.Voin matkata Suomenlinnaan ihmisvilinään, vaihtaa sisäsiistit vaatteet ylleni ja mennä ravintolaan syömään.  Edellyttäen, että mies on ottanut kukkaron mukaansa. Mies voi myös yllättää ja viedä minut lasilliselle Pikisaareen. Kokemuksesta tiedän, että tätä ei  kannata kokeilla  äitienpäivänä. Mies kokeili kerran ja saimme pitkän, paheksuvan silmäyksen melontakamppeissamme. Kyllä meille juomat pienen harkinnan jälkeen myytiin ja ohjattiin terassin takimmaiseen nurkkaan...