LÄHIMATKAILUA MELOEN

ISOSAARI AVAUTUU

Nuku yö ulkona -tempausta vietetään  lauantaista sunnuntaihin, mutta omien aikataulutusten ja ennenkaikkea tuuliennusteiden takia päätimme järjestää oman tapahtumamme vuorokautta etukäteen. Retken kohteeksi valitsimme juuri avautuneen Isosaaren.

Nettisivujen mukaan lauttaliikenne saarelle alkoi viikko sitten ja juhannuksesta eteenpäin sinne olisi mahdollista rantautua omalla veneellä. Mutta entäs kanootit? Mielestäni asia oli hyvä selvittää ja pyysin miestä soittamaan saarelle etukäteen. Hän teki työtä käskettyä ja sai viime viikolla sieltä mieleisensä vastauksen. Kyllä, kanootilla saa tulla ja teltan pystyttää teltta-alueelle tai johonkin muualle.

Torpedoasema Peninniemessä. Tänne pääsy kielletty.

Lähdimme matkaan perjantaina iltapäivästä teltta ja muu tarpeellinen mukanamme. Keli oli mitä mainioin, joten matkasimme Villingin salmesta suoraan kohti Isosaaren korkeaa mastoa, Ihmettelin, kuinka lyhyt matka oli, ja mies ilmeisesti harmitteli samaa asiaa. Hän olisi mieluusti melonut illan upeassa säässä vähän pidemmällekin kun tuon vaivaiset 11 kilometriä.  

Saaren vanha koulu 

Rantauduimme saaren itäpuolella olevaan vanhaan vierasvenesatamaan. Tai siis mies rantautui ja minä katsastelin sopivaa rantautumiskulmaa, kun paikalle pyyhälsi vene ja meitä kehotettiin poistumaan saarelta. Kerroimme saaneemme luvan ja yhden puhelinsoiton jälkeen asia onneksi selvisi. Saimme luvan rantautua ja käskyn käydä ilmoittautumassa upseerikerholla. Lähdimme kävelemään kyläraittia pitkin ja vähän mietimme minkälaisen vastaanoton seuraavaksi saisimme. Ketään ei näkynyt missään, mutta upseerikerho löytyi ja sieltä saaren ystävällinen emäntä Mari. Maksoimme telttapaikan sekä seuraavan päivän opastuskierroksen. Mari antoi ohjeeksi laittaa teltta oikeastaan mihin vaan ja kutsui syömään sen jälkeen kun teltta olisi pystyssä. 

Päälaiturilla

Vanhan vierasveneaseman läheisyydessä ei telttapaikkoja löydy

Siirsimme kanootit seuraavaan puokamaan, missä on saaren päälaituri ja löysimme siitä vierestä oivan telttapaikan. Laitoimme teltan pystyyn ja sitten takaisin upseerikerholle. Yleensä tässä vaiheessa kaivamme trangian ja eväämme esiin, mutta nyt mies tilasi meille juomat ja ruoka-annokset terassille ilta-aurinkoon. Saarella oli meidän lisäksi vain yksi yksityistilaisuutta viettävä seurue, joka siinä vaiheessa siirtyi saunomaan. Ilta oli siis meidän ihastella kauniita maisemia ja nauttia hyvästä ruuasta! Miten lähellä ja silti kaukana mantereesta olimme. Oikealla erottui Vuosaaren tornitalo, vasemmalla Espoon vesitorni ja siinä välissä Helsingin sataman rakennuksia ja kirkontorneja. 

Upseerikerhon uusi terassi

Illan tunnelmia

Illan päätteksi kiertelimme pitkin saarta auringon vähitellen punertuessa kaupungin taa. Löysimme myös viralliseksi telttailualueeksi merkityn paikan, mutta se ei ainakaan meitä houkutellut. Tosin paikka oli vielä kovin keskeneräinen, sinne ollaan rakentamassa mm. grillikatosta. Matka rannasta teltta-alueelle oli kuitenkin  turhan pitkä. Ei kai kukaan meloja halua yöpyä metsässä ilman että merta näkyy missään! Jatkoimme kävelykierrosta ja löysimme hienon kivirannan, jonne kanootilla olisi helppo rantauta.Ja ihan viereen mahtuisi myös telttoja. 

Virallinen telttapaikka

Tämä yö oli minun ensimmäinen telttayö tälle kesälle. Siitäkö johtui, että nukuin kovin huonosti ja katkonaisesti. Lintujen elämöinti ja yli pyyhältävät lentokoneet pitivät minut myös osaltaan hereillä. Aamuyöstä taisin jokusen tunnin olla kunnon unessa, kunnes ihana aamuauringo herätti lämmöllään. Mikä näky teltasta avautui! Missään ei mitään eikä ketään, meri oli täysin tyyni eikä veneitäkään kulkenut vielä aamutuimaan. Tässä vaiheessa kaivoimme esiin trangian ja keitimme aamukahvimme rantakalliolla ihan itse. Sen verran täytyy telttailijan vaivautua, vaikka Mari olisi kyllä meille aamukahvit keittänyt. 

Mies heräilee

Ensimmäiset saapujat

Kymmenen aikaan rantaan saapui ensimmäinen  vuorovene ja sen myötä laivalastiilinen päiväkävijöitä. Liityimme heidän mukaansa 1.5 tuntia kestävälle opaskierrokselle. Kyllä kannatti, oppaanamme toimiva Jarmo ehti tuon kierroksen aikana kertoa meille suuren määrän tietoa saaren historiasta, elämämenosta ennen vanhaan, saaren luonosta ja  linnuista ja vähän tulevaisuudenkin visioista. Jos saarelle pistäydyt, suosittelen tuota kierrosta!

Kasematin käytävällä

Suljettuja ovia 

Mielenkiintoista tarinaa

Kotimatkalle suuntasimme puolen päivän jälkeen. Mies mutisi jotain Eestiluodon kautta melonnosta, mutta sitten äkkäsi taivaalla joitain tummia pilviä ja sai hyvän syyn unohtaa moinen reittivaihtoehto. Sen sijaan palasimme takaisin kotirantaan Kuninkaansaaren kautta, matkaa tuli muutamia kilometrejä menomatkaa enemmän. Ei tätä reissua oikein melontaretkeksi tohdi mainostaa, mutta ehdottomasti tähän mennessä tämän kesän upein juttu.