MELONTARETKI AHVENANMAALLE 2021
Kotimme seinällä on kartta Suomen etelärannikosta ja silmäni ovat juuttuneet usein sen vasemmassa reunassa olevaan Ahvenanmaan saaristoon. Mitenkähän tuonne pääsisi ja milloin? Asiaa riittävän monta vuotta pohdittuani olen vakuuttunut, että ihan samalla lailla kuin muuallekin. Melotaan saarelta toiselle ja ylitetään välillä pieniä ja vähän isompiakin selkiä.
Niinpä ryhdyin viime talven pakkasissa tuumasta toimeen. Ostin miehelle syntymäpäivä lahjaksi Ahvenanmaan kartan. Huhtikuussa hankin itselleni uuden melan ja toukokuussa olin onnellinen kesämakuupussin omistaja.
Kesäkuussa mies kyseli minne itse asiassa olen menossa. Kerroin hänelle topten listaltani viisi kohdetta. Hän ryhtyi tältä pohjalta piirtämään reittisuunnitelmaa jollekin lukuisista laitteistaan.
Retken suunnittelu oli siis aloitettu ajoissa. Mutta siitä huolimatta mennyt viikonloppu kului enimmäkseen matkavalmisteluihin. Olisinko voinut edes kuivattaa kaikki mukaan tarvittavat ruoka-aineet vähän aiemmin🙄
Maanantaina kävimme hakemassa kaksikon vajarannasta valmiiksi auton katolle. Sen nostaminen ulkoaitauksen ylähyllyltä alas ja sitten ylös auton katolle ei ole lempipuuhaani. Onneksi Vesa oli rannassa ja hoiti homman miehen kanssa😊 Sitten mies asensi vakiovirityksensä polkupyörän kuljetustelineestä ja sinipiian varresta kanootin tueksi ja valmista tuli!
ENSIMMÄINEN MELONTAPÄIVÄ -Kihdin yli
15.6.
Aamulla lähdimme matkaan Vantaalta Vieno-myrskyn riehuessa läpi Suomen. Uskoimme kuitenkin vakaasti sääennustuksiin, joiden mukaan tuuli heikkenisi iltapäivällä Lounais-Suomessa. Puolen päivän tienoilla lossi kyyditsi meidät Vuosnaisten satamaan. Kanoottia pakatessa ja tavaran määrää ihmetellessä tuuli tyyntyikin ihan kokonaan.
Edessä oli Kihtin ylitys täysin tyynessä kelissä, auringon paisteessa. Missään ei mitään, ei ketään. Voiko tämä ihanuus olla tottakaan!
Olimme nyt Ahvenanmaalla ja jatkoimme matkaa Avan ja Bolmon välistä, siinä tien alitse pääsi juuri ja juuri kajakin kanssa. Edessä seuraava selkä ja veden päällä hyppivät auringon säteet! Matkaa olisi tässä kelissä voinut jatkaa vaikka kuinka. Miehen järjen ääni kuitenkin voitti. Kello lähestyi iltaseitsemää ja olisi aika löytää leiripaikka. No sehän ei täällä saarten sokkeloissa ole vaikeaa. Retken ensimmäinen leiri pystytettiin Bredskärin rantakaliolle. Ja sitten uimaan ☀️
TOINEN JA KOLMAS MELONTAPÄIVÄ - Ulkomerellä
16.6.
Keskiviikkona meloimme koko päivän miltei suoraa viivaa pitkin länteen. En osaa oikein päättää, meloimmeko aavan meren tällä vai tuolla puolen. Ainakin suurimman osan päivästä horisontissa näkyi muutaman karin lisäksi vain rannatonta ulappaa.
Ensimmäisen maatauon pidimme Yxskärin saaren pohjoisrannalla. Se olisi sopinut hyvin yöpymispaikaksikin, mutta me jatkoimme matkaa kohti tämän päivän määränpäätä, Väderskäria. Sen suojaisessa puokamassa, Hemhamnenissa, on oiva luonnonvenesatama. Ei palveluita, ei muita kulkijoita. Sitäkin enemmän kauniita kallioita, meren kimallusta ja täydellistä hiljaisuutta.
Väderskär on tunnettu saarena, jossa iso osa Myrskyluodon Maija -elokuvan kuvauksista on aikoinaan tehty.
17.6.
Seuraavana aamuna siirsimme itsemme kanootilla puokaman toiselle laidalle ja kävimme kiertämässä jo kovin huonoon menneet rakennukset. Ja Högbergetille piti tietysti kiivetä päästäkseen Myrskyluodon Maijan tunnelmiin!
Puolenpäivän aikaan olimme valmiita jatkamaan matkaa kohti Simskälää. Jätimme kajakin Östrä ja Västrä Simskälän yhdistävän sillan kupeeseen ja lähdimme kävelemään kohti Anni Blomqvistin syntymäkotia. No, ketään ei ollut kotona, mutta näinpä talon.
Tässä vaiheessa tuuli oli yltynyt siinä määrin, että Matkanjohtaja ilmoitti meidän palaavan muutaman kilometrin taaksepäin ja leiriytyvän Simskälän rantamilla. Minua tämä matkan pysäyttäminen ei haitannut. Olin päässyt käymään Väderskärilla ja miehen bongaama leiripaikka on ihan täydellinen.
''Ulompana merellä tuuli on on edelleen kevyt ja suotuisa, mutta uudella, selvästi havaittavalla tavalla kolea. Nyt Maija istuu keskellä niin huikaisevaa kirkkautta, puhtautta ja sinisyyttä, ettei hän ole sellaista kokenut vielä koskaan. Taivas ja meri ovat loistavan sinisiä ja saaret ja luodot punareunaisine rantoineen kelluvat kuin linnut loppumattomassa sinessä. ''
(Anni Blomqvist : Tie myrskyluodolle)
NELJÄS JA VIIDES MELONTAPÄIVÄ - Linnoja ja raunioita
18.6.
Perjantaina lähdimme ajoissa liikkeelle, mikä meidän aikataulussa tarkoittaa kello yhdeksää. Päivän matka Simskälästä Bomarsundiin oli 20 km eikä yhtään liian lyhyt! Matkan ensimmäisen selän ylitimme kohtuullisessa tuulessa, mutta sen jälkeen etelätuuli voimistui kiihtyvällä vauhdilla. Kun puskee yli 10m/s kulkevaan vastatuuleen, ei melominen ole enää yhtään kivaa.
Hampaat irvessä meloin loppumetrit ennenkuin rantauduimme Bomarsundin leirintäalueelle. Kävimme varaamassa saunan illaksi ja pystytimme teltan. Tässä vaiheessa mies halusi oluelle ja minä katsomaan Bomarsundin linnanraunioita. Piti siis toteuttaa molemmat.
Linnoitusalueen yksi upeista paikoista oli Notvikstornet, jonne kulki hyvin viitoitettu polku. Olipa mukava katsella tuolta ylhäältä merimaisemaa, jossa juuri olin melonut! Kuvasta ei kyllä välity mitenkään myrsky ja vaahtopäät!
Lauantaipäivän suunnitelmissa oli päästä Maarianhaminaan. Mies suunnitteli matkaa linnuntietä pitkin, minä ehdotin koukkausta Kastelholmin linnan kautta. Ehdotukseni meni läpi.
Ensimmäinen probleemi tuli heti miten lähdettyämme matkaan. Prästön ja Kastelholman välinen silta oli remontissa ja minun ruotsinkielen taidolla ymmärsin, että sillan alta kulku oli kielletty. Mies ei ilmeisesti vierasta kieltä ymmärtänyt ja putkahti sillan toiselle puolelle ennenkuin ehdin reagoida asiaan mitenkään. No, oikaistiinpa muutama kilometri.
Kastelholman linnan kohdalla rantauduttiin vierasvenesatamaan. Edessä oli seuraa probleemi. Ainoa mahdollinen rantautumispaikka oli veneluiska, jonka eteen oli laitettu vaijeri. 'Se on sitä varten, ettei kukaan laske venettä, mutta voi tästä ylös tulla' Näin totesi mies ja laittoi vielä kätevästi märät vaatteet vaijerin päälle kuivumaan. Nyt oli tämäkin ongelma ratkaistu.
Kävimme syömässä maittavan lounaan linnan läheisyydessä olevassa ravintolassa ja tutustuimme alueella olevaan ulkoilmamuseoon Jan Karlsgården. Olisi ollut mukava vierailla myös linnassa ja vankilamuseossa. Mutta melojan elämä on valintoja täynnä. Melonko tänään suunnitellusti vielä noin 20 km päästäkseni Maarianhaminaan vai jääkö tutustumaan Kastelholmaan pidemmän kaavan mukaan. Ensimmäinen vaihtoehto voitti tällä kertaa äänin 2-0.
Pieni pysähdys ennen Maarianhaminaa tehtiin vielä Stora Rödgtundetilla. Taas yksi saari, joka sopisi täydellisesti leiripaikaksi.
Nyt tätä kirjoittaessani olemme leirintäalueella, missä naapuriteltassa soitetaan musiikkia ja nuoriso juhlii rannassa. Olisiko sittenkin pitänyt jäädä tuohon hyvään leirisaareen n. 7 km ennen Maarianhaminaa?
PÄIVÄ MAISSA 20.6.
Sunnuntaina kajakkimme Kati sai ansaitun lepopäivän. Me suunnistimme kunnon turistien tapaan kaupungille paseeraamaan, vierasvenesatamaan lounaalle sekä tutustumaan Merikortteliin. Ja tietysti vierailimme Ahvenanmaan merenkulkumuseossa ja sen osana Pommernin laivassa. Hieno paikka kaikkinensa avartaa tietämystään merenkulusta sekä tämän saaren historiasta.
"Eläminen voimakkaan ja oikukkaan meren äärellä vaikuttaa ihmiseen erikoisella tavalla. Meri on aina läsnä; se antaa ja ottaa, houkuttelee ja pelottaa, lohduttaa ja huolestuttaa. Meri on tie ulkopuoliseen maailmaan, mutta myös sen raja''
(Lainaus Ahvenanmaan merenkulkumuseon esitteestä)
KUUDES JA SEITSEMÄS MELONTAPÄIVÄ - Paluumatkalle päin
21.6.
Maanantaiaamuna ei pidetty sitäkään kiirettä herätä ja pakata, vaan odottelimme rauhassa tuulen tyyntymistä. Iltapäivällä olimme valmiita lähtöön Maarianhaminasta kohti paluumatkaa.
Olipa kiva taas meloa välipäivän jälkeen. Kun lähtee Maarianhaminasta etelään pääsee aika äkkiä saarten sokkeleihin, mutta myös aavan meren maisemiin.
Rannan kahvilan viereen voi rantautua kajakilla helposti ja kahvilasta saa ihaninta kardemummakakkua ikinä. Jos siis liikut näillä main, älä missaa tätä!
Tapasimme saarella myös kaksi melojaa, jotka olivat saaneet luvan yöpyä saarella. Ei huono vaihtoehto sekään. Kolmen leirintäalueilla nukutun yön jälkeen me kaipasimme kuitenkin jo autiolle saarelle. Koska emme halunneet enää iltasella lähteä ylittämään seuraavaa selkää, tyydyimme pystyttämään leirin Rödhamin vieressä olevalle Rödön saarelle. Ei ehkä ihan paras valinta, sillä kanootin saaminen rantaan vaati miehen työn. Mutta kaunista täälläkin on.
22.6.
Tiistaista tulisi Oikea Lomapäivä. Aamu aloitettiin tuttuun tapaan aamupuurolla ja hitaasti nautitulla kahvikupposella. Tavarat kasaan ja menoksi taas.
Meloimme alkuun pienessä vilvoittavasa tuulessa Lemplandin kärkeen. Sen jälkeen kohti Föglötä. Tässä vaiheessa tuuli tyyntyi ja hiki virtasi. Jätimme Dägerbyn vierasvenesataman väliin ja rantauduimme satunnaiselle kalliorannalle tauolle. Lomapäivään kuluu uimista, löhöilyä kalliolla, eväiden syöntiä ja tietysti jälleen kahvia. Joten muutama tunti siinä vierähti.
Jatkoimme matkaa ilman etukäteen päätettyä määränpäätä. Mutta kuuma tuli taas ja kymmenen kilometrin melomisen jälkeen Föglön pohjoispäässä päätimme rantautua. Vastaan tuli kuin tilauksesta Ekholmin rantamilla oleva upea kallioranta. Uimaan taas, leiri pystyyn ja nyt löhöilen riippukeunussa. Ihan parhautta ☀️
KAHDEKSAS JA YHDEKSÄS MELONTAPÄIVÄ - Saaria ja satamia
23.6.
Keskiviikkoaamuna mies ehdotti tämän päivän ohjelmaksi melontaa ja pyöräilyä. Kuulosti hyvältä idealta.
Aamu alkoi melonnan ensimmäisellä osuudella. Meloimme läpi viehättävän Föglön saariston ja puolen päivän aikaan oli edessä noin viiden kilometrin selän ylitys päästäksemme Sottungan saarelle. Tässä vaiheessa pysähdyimme pukemaan yllemme kuivapuvut, jotka ovatkin olleet pääasiallinen varustus näillä vesillä. Kun kajakin nokka katoaa kerta toisensa jälkeen aallokkoon ja heti sen perään saa sylin täydeltä vettä syliinsä, ei kesäkelilläkään muuta melontavaatetta kaipaa.
Sottungan etelärannalta löysimme viehättävän vierasvenesataman ja aloitimme pyöräilyosuuden. Me valitsimme kumpikin satamasta lainaksi punaiset kulkupelit ja hurautimme kauppaan kolmen kilometrin päähän. Samalla saimme nautiskella ihanasta maalaismaisemasta vähän eri perspektiivistä kuin mereltä käsin.
Palautimme pyörät ja jatkoimme taas melontaa pohjoiseen päin. Seglingen kohdalla ryhdyimme etsiskelemään yöpymispaikkaa. Tänä iltana homma osoittautui yllättävän haastavaksi. Osasyynä oli pohjoisesta puhaltava tuuli, joka tuntui kiertävän vähä joka saaren koloon. Mutta ainahan se yöpaikka lopulta löytyy, nyt teltta pystyssä Gloholmin etelä reunalla.
"Täällä ei tapahdu kovin paljon ja se tuntuu hyvältä"
(Lainaus Sottungan kunnan matkailuesitteestä)
24.6.
Torstaiaamuna istuimme aamukahvilla kumpikin kartta sylissään ja pohdimme, mihin tänään jatkaa matkaa. Miehen sormi osui Lappon saaren kohdalle, siis sinne!
Jälleen matkaan osui saarten sokkeloita ja myös isompia merenselkiä. Taidan toistaa itseäni kun kerron, että maisemat olivat taas silmiä hivelevän kauniita.
Kävimme Lappon vierasvenesatamassa. Positiivinen yllätys oli sen reunassa oleva hiekkaranta, johon pääsi helposti rantautumaan. Satamassa oli myös kauppa, jonka palveluita emme nyt tarvinneet. Sen sijaan nautiskelimme ravintolassa tämän matkan ensimmäiset Ahvenanmaan pannukakut - luumukiisselin ja kermavaahdon kera.
Tässä vaiheessa päivä oli jo pitkällä. Jatkoimme matkaa muutamia kilometrejä etsien erinomaista leiripaikkaa. Minä en nähnyt mitään sopivaa, mutta mies bongasi jollain ihmevainullaan tämän Högskärin saaren jo kaukaa kahden kilometrin päästä. Olemme siis edenneet Brändön reunamille.
Tämän päivän osuutena oli meloa pitkin Brändön saarten reunamia pohjoiseen. Meloimme ensin Baggholman ja Brändön välistä ja sitten Brändön länsipuolen kautta saaren pohjoispäässä olevaan Gullvivan vierasvenesataman jätskille. Kerrassaan viehättävät saaristomaisemat tällä matkaosuudella! Ja tässäkin satamassa hiekkaranta helppoa rantautumista varten.
Brändön saariryhmän läpi kulkee maantie, jonka molemmin puolin etenimme. Tarkkana sai olla, mistä kohtaa oikeasti pääsee maantien toiselle puolelle. Kartan mukaan aika monesta paikasta, mutta ei. Osa siltarakennelmista on pengerretty kokonaan, jossain kohtaa on juuri ja juuri kanootin mentävä siltarumpu ja osin teiden alta kulkee veneväylä. Onneksi miehen mukanaan kuljettama tekniikka selvittää tämänkin asian.
Olemme tehneet tätä retkeä päivä kerrallaan ilman pitkälle vieviä reittisuunnitelmia. Silti muistaen, että sääennustuksia ei voi meloessa koskaan ohittaa. Varsinkaan näissä maisemissa, jossa tuulten suunta ja voimakkuus tuntuvat vaihtelevan kovin nopeasti ja isoja selkiä on ylitettävänä miltei joka päivä.
Seuraamme mm. Ilmatieteen laitoksen, Windgurun (maksullinen versio) ja Windyn sää- ja tuuliennustuksia. Niitä yhdistämällä saa jo aika luotettavan kuvan lähituntien tilanteesta.
Meillä oli suunnitelmissa yöpyä Kihdin itäpuolella vielä yksi yö. Mutta säätiedotukset lupasivat kovenevaa tuulta lauantaiksi. Niinpä mies päätti, että Kihdin selkä on ylitettävä jo tänään ja jouduimme siis poikkeamaan jonkin verran päivän reittisuunnitelmasta.
Selän ylityksen jälkeen oli taas aika etsiä yösija meille ja kajakille. Nyt tutkin eilistä paremmin karttaa ja maisemia ympärilläni. Ja pongasin vuorostani oivan yöpymispaikan Skärinriutan itäpäässä. Laineen liplatusta, ilta-aurinkoa, tasaista kalliota ja kanootille helppo rantautuminen!
Valmistin meille kuivatusta poronlihasta ja kasviksista illallisen ja kaivoin tälle illalle varatun roseviinin esiin. Tällainen juhannus tällä kertaa😊
26.6.
Lauantaiaamuna tuuli oli noussut hieman ja Kihdin selällä kulki vaahtopäitä kiihtyvään tahtiin. Me lähdimme toiseen suuntaan ja meloimme saarten suojissa viitisen kilometriä. Ja niin oltiin perillä Vuosnaisten satamassa.
" Vain etuoikeutetut ylittävät meriä seikkailun tähden."
(Pasi Pekkola: Kaikki isäni naiset)
Kommentit
Lähetä kommentti