MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

MIES LÄHTEE MERELLE Viimeiset pari viikkoa olen saanut seurata ilmiselviä merkkejä lähestyvästä Kevään Retkestä. Ensin postista haettiin paketti, joka sisälsi uuden aurinkokennon. Tarkoitus kai oli, että mies ehtisi testata sitä ennen matkalle lähtöä. Mutta kuinkas kävikään. Aurinko pysyi päivästä toiseen pilvien takana  ja silloin kun se hetken säteili, oli mies onnistunut tuomaan auirnkokennon pihalta sateensuojaan. Kaupasta ilmestyi jotain uutta tarpeellista melontaretkeä varten. Hyvä niin, siinä samassa minullekin hankittiin uusi istuinalusta menopeliini. Teltta ja retkikeitin kaivettiin esiin, tähän vuodenaikaan sopivaa makuupussia etsiskeltiin varaston perältä ja makuualusta todettiin edelleen käyttökelpoiseksi. Katselin vähän  ristiriitaisin tuntein kertyvää tavarapinoa. Mies valmisteli lähtöä perinteiselle Vironlahtimelonnalle, minä olin jäämässä kotiin. Ihan vapaaehtoisesti. Tiedä sitten, onko virkanaisen kiireet ja muut menot vain te...

KIUKUNKARKOITUSMELONTAA Kun  Marjaniemen rannassa ulvovat veneiden mastot ja vaahtopäät ovat saapuneet Vartiosaaren lahdelle saakka, voi tehdä vain yhden johtopäätöksen. On aika varma siitä, että melomisessa ei tällä kelillä ole mitään järkeä, eikä ainakaan mitään nautittavaa. Siispä ilmoitin heti rantaan saavuttuani lähteväni takaisin kotiin. Aikeitani vahvisti se, että taivas oli pilvinen ja uskoin sateen saapuvan. Olkapäätä särki eilisen työrupeaman jälkeen ja minä myönsin olevani ihan superärsyyntynyt. Hienoa melontapäivää tästä ei tulisi, valmiit reittisuunnitelmani tälle päivälle saisin unohtaa. Mutta mies ei antanut periksi. Ei hän kai ollut koskaan kuullut ajatusta, että ensin lähdetään vajarantaan kaikki varustukset mukana ja siten päätetäänkin olla melomatta. Hätäpäissään hän ehdotti, että  melotaan kaksikolla ja lyhyt kierros lähivesillä. Lisäksi hän kehoitti katsomaan taivaalle, miten se oli kirkastumaan päin ja ...

SUNNUNTAIN SUMUSSA Heräsin sunnuntaiaamuun vähän pettyneenä. Satoi vettä.  Sain odottaa pitkälle iltapäivään kunnes sade kaikkien ennustusten mukaisesti lakkasi ja pääsin lähtemään kuivin päin matkaan.  Mies laittoi saunan lämpenemään ja  minä lampaankyljykset savipadassa uuniin hautumaan. Näin oli alkuvalmistelut tehty päivän melontalenkkiä varten.  Vajalle tullessa huomasin sinne ilmestyneen tämän vuoden hikiviivaston.  Mies oli ehtinyt lauantain talkoiden yhteydessä merkitä minulle kaikki tänä keväänä kertyneet kilometrit. Kasassa kaksikymmentäviisi kilometriä, eikä vielä ole edes toukokuu. Lupaavalta näyttää? Saatuamme kanootit laiturille, katsahdin ympärilleni. Enkä nähnyt siinä sumussa juuri nenänpäätäni kauemmaksi. Mutta mikäs tässä, toki me nämä maisemat tunnemme ja osaamme suunnistaa vaikka silmät kiinni. Päätimme lähteä kohti Villinginsalmea. Näin kulkien olisi rantaviiva koko ajan silmissämme. Ramsinsalmeen päästyä...

LAPIN HANGILTA ETELÄN MERELLE Suomi on pitkä maa. Viime viikolla hiihdin Lapin hohtavilla hangilla ja kantavilla järvenjäillä. Tällä viikolla meri oli  Itä-Helsingin edustalla auki ja  minä aloitin melontakauden. Mies teki lähtöä merelle koko viikon, mutta ei löytänyt sopivaa hetkeä. Pitkäperjantaiksi osui kohdalle  sateeton ja tuuleton aamu ja niinpä häntä ei pidätellyt enää mikään.  Lämpotilakin oli plussan puolella, kokonaista kolme astetta.  Innolla lähdin matkaan minäkin. Marjaniemen rannassa ei puolenpäivän aikaan muita näkynyt, vajakirja kertoi kahden melojan lähteneen matkaan ennen meitä. Hetken päästä Kari saapui paikalle, parahiksi saattamaan meidät matkaan. Tämä tarkoitti sitä, että minä lämmittelin kylmettyneitä sormiani, mies sääti polkimeni sopiviksi ja  Kari auttoi tiukan aukkopeitteen paikoilleen. Mikä palvelu, minähän sain ihan kunigattaren kohtelun näin kauden alkajaiseksi! ...

Saavun  vajarantaan tänään ennen aamukymmentä. Aurinko paistaa  täysillä ja lämpötila lähentelee kai jo +30 astetta. Rannassa ei näy ketään muita, mikä ei ole ollenkaan tavallista sunnuntaiaamuisin Marjaniemessä. Ovatkohan kaikki muut melojat Päijänteen retkellä, kotona nukkumassa vai mökillä lomanvietossa? Selailen hetken vajakirjaa ja sitten sen ymmärrän. Näillä helteillä ei kannata lähteä melomaan kohti puoltapäivää, minua viisaammat ovat käyneet merellä eilen iltasella ja palaavat varmaankin taas tänään illansuussa. Mutta minä en tästä lannistu, vaan päätän tehdä pienen lenkin kera suuren vesipullon. Aurinkorasvalla olen vuorannut itseni jo kotona. Keli on tyyni, merellä liikennettä tuskin ollenkaan. Ihana kesä, vaikka kuuma onkin jo alkumetreillä! Tunnelmaa häiritsee vähän vajarannassa kelluva leväpöperö ja pitkin matkaa siellä sun täällä havaittavat levähiutaleet. Marjaniemen uimarannalla riittää polskijoita, minua ei tämä merivesi kyllä houkuta uimaa...

Viime viikolla luimme ja kuulimme käsittämättömästä onnettomuudesta, jossa Itä-Helsingin edustalla kuoli kaksi melojaa. Onnettomuus tapahtui alueella, jossa me Marjaniemen melojat liikumme kanooteillamme.  Niinpä minä ja mies saimmekin  tapahtuman jälkeen tekstiviestejä ystäviltä ja tutuilta: 'Olettehan te kunnossa?' Me olemme, mutta ajatukset vievät niiden tuntemattomien luo, joiden elämä ei ole enää entisellään. Tuo tapahtuma sai minut miettimään  melomista ja sen turvallisuutta. Lajissa kuin lajissa taitaa olla kyse sopivan tasapainon löytämisestä. Miten pitää huolta riittävästä turvallisuudesta ja samalla nauttia tekemisestään ja harrastuksestaan. Ja aina kun ei vain ole kyse riittävästä valmistautumisesta, optimaalisista  olosuhteista tai turvallisuudesta huolehtimisesta. Matkalla voi keli muuttua kaikista hyvistä ennustuksista huolimatta, sairaskohtaus voi yllättää tai muu vesiliikenne vaarantaa turvallisuuteni. ...

Plus kaksikymmentäkolme astetta näyttää ensimmäinen kohdalleni osunut lämpömittari. Kello on puoli kahdeksan aamulla ja minä työmatkapyöräilen kohti juna-asemaa. Ihan mukavaa näinkin, kaikkien sateisten ja koleiden aamujen jälkeen. Mutta arvata saattaa, missä mieleni on. Aseman laitamilla raakkuvat lokit, vieno tuulenhenkäys ja silmiä häikäisevä aurinko tuovat hetkessä silmieni eteen kimaltavan meren. Mutta eilen oli vapaapäivä ja pääsin merelle. Aamulla oli rannassa melkoinen vilinä, laiturin reunukset täynnä melomaan lähtijöiden kanootteja. Melat ja aukkopeitteet olivat kovassa käytössä, mutta onneksi niitä on riittävästi näin vilkkaanakin melontapäivänä. Kiitokset menevät taas kerran seuramme vapaaehtoisille. Joku nuo varusteet hankkii ja huoltaa, ei ne itsekseen ilmaannu paikoilleen! Hattusaaren vierestä löytyy Pihlajaluodot Tuuli puhalteli jostain idästä ja niinpä päätin suunnata sinne. Ramsinsalmen jälkeen olen sopivasti suojassa ja vastatuuli ei häiri...