Tekstit

MELONTARETKI AHVENANMAALLE 2021

Kuva
LÄHTÖVALMISTELUJA Kotimme seinällä on kartta Suomen etelärannikosta ja silmäni ovat juuttuneet usein sen vasemmassa reunassa olevaan Ahvenanmaan saaristoon. Mitenkähän tuonne pääsisi ja milloin? Asiaa riittävän monta vuotta pohdittuani olen vakuuttunut, että ihan samalla lailla kuin muuallekin. Melotaan saarelta toiselle ja ylitetään välillä pieniä ja vähän isompiakin selkiä. Niinpä ryhdyin viime talven pakkasissa tuumasta toimeen. Ostin miehelle syntymäpäivä lahjaksi Ahvenanmaan kartan. Huhtikuussa hankin itselleni uuden melan ja toukokuussa olin onnellinen kesämakuupussin omistaja.  Kesäkuussa mies kyseli minne itse asiassa olen menossa. Kerroin hänelle topten listaltani viisi kohdetta. Hän ryhtyi tältä pohjalta piirtämään reittisuunnitelmaa jollekin lukuisista laitteistaan.  Retken suunnittelu oli siis aloitettu ajoissa.  Mutta siitä huolimatta mennyt viikonloppu kului enimmäkseen matkavalmisteluihin. Olisinko voinut edes kuivattaa kaikki mukaan tarvittavat ruoka-aineet vähän aiemmi
Kuva
ENNEN TALVEN TULOA Lämpömittari näytti aamulla miinuksella olevaa lukua. Vajarannasta löysin kanoottini, jonka aukkopeitteen päälle oli vesi jääätynyt kauniiksi kuvioksi. Onneksi meri on vielä sula. Mies on lähtenyt mukaani ja laittaa vajakirjaan merkinnän, jonka mukaan hän aikoo meloa Sarvaston lenkin. Olisi kysynyt minulta! Me nimittäin melomme tänään VIllingin ympäri, näin tyyni keli täytyy käyttää hyödyksi. Melonnassani on ollut usean viikon tauko ja niinpä jo Ramsinsalmessa huomaan olkavarsieni olevan  ihan puuduksissa ja sormenpäiden jäässä. Kokemuksesta tiedän että tähän vaivaan yleensä auttaa melonnan jatkaminen rennosti ja rauhallisesti eteenpäin. Onneksi lääke tepsii nytkin ja  Villinginsalmen kohdalla kädet toimivat jo ja sormenpäissä kiertää veri. Monen vuoden ajan olen uskotellut itselleni, etten ole lainkaan syksyihminen. Lakastuvat lehdet ja pimenevät illat saavat mielen väsyneeksi ja edessä oleva aika tuntuu ikuisuudelta ennen kevään valoa. Nyt näen jotain
Kuva
MATKA INARINJÄRVELLÄ Perjantai oli    pakkauspäivä. Kun tavarat oli saatu kasaan ja olin  lähettänyt miehen rantaan hakemaan kajakkeja, oli aika ryhtyä suunnittelemaan vähän tarkemmin tulevan melontaretken reittejä. Kanootit oli tarkoitus laskea Inarijärveen maanantaiaamusta, sitä ennen olisi edessä kahden päivän ajomatka pohjoiseen.  Mies palasi  rannasta kajakit auton katolla ja esittelin hänelle pari reittivaihtoehtoa. Hän valitsi toisen eli matkamme suuntautuisi Inarijärven keskiosiin. Mies totesi samalla, että minä voisin ottaa suunnistusvastuun tulevalla retkellämme kun olen karttaan jo näinkin paljon perehtynyt. Lupasin, vaikka eksytystä saattaisi olla edessä.  Lauantain automatkalla minulla ei onneksi ollut mitään suunnistusongelmia. Tuon matkan kotiseudulleni Rovaniemelle osaan vaikka silmät kiinni. Pidin ne kuitenkin auki ja m atka  halki kesäisen, ja ajoittain kovin sateisen Suomen sujui leppoisasti. IIlalla pysähdyimme siskoni talolle yöpymään. Sunnuntaina m
Kuva
KUTUHÄLLET Lauantaiksi ei lomalaisella ollut mitään suunnitelmia. Olisi siis hyvä hetki meloa vaihteeksi täällä kotirantojen tuntumassa. Marjaniemen melojojien ohjelmassa oli päiväretki Suomenlinnaan, jospa lähtisi mukaan? Mutta kuinkas kävikään. Lähtö oli aamulla kello yhdeksän ja minä aukaisin silmäni kellon näytäessä puoli yhdeksää, mies nukkui vielä. Ei ehdittäisi muiden mukaan, siispä piti keksiä jotain muuta. Päivä oli aurinkoinen ja ennenkaikkea vähätuulinen, joten melontamatka Eestiluodolle olisi varmasti hyvä vaihtoehto. Ennen puoltapäivää starttasimme miehen kanssa Marjaniemen rannasta tuttua reittiä kohti Villinginsalmea ja siitä hyvän sään aikana suoraan Eestiluodolle. Matkaa kertyi noin 14 kilometriä. Eestiluoto on itse asiassa saariryhmä ja yksi saarista on Helsingin kaupungin omistama Kutuhället, jonne tällä kertaa rantauduimme. Saarella on avogrilli, telttapaikkoja ja käymälä. Vuosien mittaan olen huomannut, että saari on varsin suosittu veneilijöiden keskuudess