MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

Tänään, lauantaina, oli suunnitelmissa pitää kotipäivä puuhastellen kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Aamupäivän osalta suunnitelma onnistui täydellisesti, ulkona satoi vettä eikä meri kutsunut minua lainkaan. Iltapäivän puolella, juuri sopivasti kun olin ryhtymässä siivouspuuhiin, taivas selkeni ja päivä alkoikin tuntua ihan melottavalta. Miestä ei tarvinnut paljonkaan houkutella matkaan, olinhan varannut hänellekin  kaikenlaista tekemistä. Marjaniemeen  tullessamme huomasin ihmeekseni vajarannan olevan aivan hiljainen. Vain muutama kanootti oli pois paikoiltaan, lieneekö syynä pitkä viikonloppu vai koulujen päättäjäiset? Ilma lämpeni koko ajan, merelläkään ei ollut liikennettä minkään vertaa. Olipa mukavaa, että lähdimme matkaan! Koska päivä oli jo pitkällä, päätimme tehdä vain pienen lenkin, Sarvastonlahden kiertäminen tuntui siihen tarkoitukseen sopivalta. Meloimme rauhallista vauhtia tyynellä kelillä ja ajatukset kotiaskareista  haihtuivat äkkiä jonnekin kauas pois. Sarvaston

Nyt on minunkin jo syytä uskoa, varmaankin ihan viimeisenä täällä Itämeren rantamilla, että kuivapukua ei enää tarvita. Tänään on päivä, jollaista varten melominen on mielestäni keksitty. Lämpöasteita hellelukemiin asti ja lähes tyyni  keli. Pakkaan laukkuun kahvin ja lohileivät, tarkoituksenani meloa johonkin mahdollisimman lähellä sijaitsevaan saareen, istuutua rantakivelle ja huumaantua eväsistä, auringonpaahteesta sekä  meren tuoksusta. Jos mieheltä kysytte, on hän mitä ilmeisimmin eri mieltä. Ei hän kahvia ja lohileipiä vastusta, mutta hänen mielestään hellesää ja tuuleton keli on liikaa optimaaliselle melonnalle. Eikä hän ymmärrä, miten heti matkaan lähdettyä voi pysähtyä syömään eväitä, kun vielä ei ole nälkäkään! Siispä annan periksi ja suostun melomaan Kalliosaareen Villingin kautta kiertäen. Aika hyvä neuvottelutulos mielestäni:) Villingin  lukuisat rantamökit ovat heränneet eloon. Rantakivillä äidit seuraavat tarkoin lastensa polskuttelua rantavedessä. Vähän kauempana

Päivän reitti Marjaniemestä kulki tänään Kulosaaren ympäri. Ensin matkasin Vartiosaaren ja Tammisalon editse kohti kanavaa. Lähdin matkaan tovin ennen miestä ja oletin hänen saavan minut kiinni kanavan valoihin tultaessa. Valot vaihtuivat kohdallani juuri sopivasti vihreälle ja niinpä jatkoin matkaani, miehestä välittämättä, ohi Herttoniemen uimarannan ja Pikisaaren. Tässä vaiheessa ryhdyin jo ihmettelemään, missä mies viipyilee, ketään ei takanani näkynyt. Hetken odotettuani mies tuli näkyviin ja lähemmäs päästyään selvisi viivästyksen syy. Miehellä oli lapa irronnut melasta! Hän sai sen jotenkuten kiinnitettyä paikoilleen, mutta vähän huteralta meno vaikutti. Mutta tosi mies ei pienestä säikähdä ja hän oli täysin valmis jatkamaan matkaa. Emme tälläkään kertaa pysähtyneet aterioimaan Kulosaaren Kasinolle,  vaan jatkoimme  matkaa banaanin ja tuoremehun voimin kohti Kalasatamaa. Talven jälkeen tuo ranta näytti taas täysin toisenlaiselta, taloja oli noussut  lisää ja uusia rakennetaan ko