Nyt on minunkin jo syytä uskoa, varmaankin ihan viimeisenä täällä Itämeren rantamilla, että kuivapukua ei enää tarvita. Tänään on päivä, jollaista varten melominen on mielestäni keksitty. Lämpöasteita hellelukemiin asti ja lähes tyyni  keli. Pakkaan laukkuun kahvin ja lohileivät, tarkoituksenani meloa johonkin mahdollisimman lähellä sijaitsevaan saareen, istuutua rantakivelle ja huumaantua eväsistä, auringonpaahteesta sekä  meren tuoksusta. Jos mieheltä kysytte, on hän mitä ilmeisimmin eri mieltä. Ei hän kahvia ja lohileipiä vastusta, mutta hänen mielestään hellesää ja tuuleton keli on liikaa optimaaliselle melonnalle. Eikä hän ymmärrä, miten heti matkaan lähdettyä voi pysähtyä syömään eväitä, kun vielä ei ole nälkäkään! Siispä annan periksi ja suostun melomaan Kalliosaareen Villingin kautta kiertäen. Aika hyvä neuvottelutulos mielestäni:)

Villingin  lukuisat rantamökit ovat heränneet eloon. Rantakivillä äidit seuraavat tarkoin lastensa polskuttelua rantavedessä. Vähän kauempana sorsaparit kuljettavat poikasiaan tiiviinä laumana eteenpäin. Yhdellä rannalla kolme joutsenta ihmettelee maailmanmenoa. Kesä on tullut.

Villingin takaa suunnistamme kohti Kalliosaarta ja joudumme ylittämään useamman vilkkaan veneväylän. Helsingin edustan liikenneruuhkat ovat taas täällä!



Kalliosaaren rantamat ovat odotetusti täynnä veneitä, mutta onneksi kanootilla voi rantautua melkein mihin vain. Otan kylmälaukun kanootista ja kiipeän pienen matkan kallion päälle. Auringon paahdetta pakoon varjoiselle kivelle, katse kimaltelevalle merelle ja eväät esiin. Muuten täydellistä hetkeä häiritsee  eteemme ilmestyä vesiskootteri. Sen kuljettaja kokee tarpeelliseksi jäädä pyörimään Kalliosaaren edustalle. Tuota meteliä kuunnellessani ja veden pärskeitä ihmetellessäni mietin, mitä minulta on jäänyt ymmärtämättä. Kun en tavoita  lajin hauskuutta ollenkaan.

Mutta skoottereita tai ei, mukava melontapäivä taas takana!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

LÄHIMATKAILUA MELOEN

Miehen matkassa Norjaan

MELONTARETKI AHVENANMAALLE 2021