MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

Mies lähti kiertämään Villinkiä ja minä jäin rannalle ruikuttamaan. Ei sentään, ihan oli oma valintani. Pääkaupunkimelonta starttasi tuttuun tapaaan tänään kello 11. Kyseessähän on kuntotapahtuma, jossa voi meloa hitaasti tai nopeasti. Aika otetaan kaikilta ja julkaistaan halukkailta. Siis ei minun juttu lähteä vesille. En tiedä, olenko ainut ihminen maailmassa, joka ei tavoita itsessään minkäänasteista kilpailuhenkeä. Minun on saatava meloa rauhassa tietäen, ettei kukaan odota minua mihinkään minkäänlaisen aikataulun puitteissa. Mutta se ei estä sitä, että pääkaupunkimelonta on mielestäni hieno tapahtuma, jossa on mukava olla mukana. Siispä olinkin kovin tyytyväinen, kun Satu muutama viikko sitten pyysi minut mukaan ajanottotiimiin. Minä ja kolme muuta naista suuntasimme venelaiturille ja edessä oli  mielenkiintoinen parituntinen minuuttien ja sekunttien metsästyksessä. Onneksi ei sadasosasekunteja tarvinnut merkitä, olisi mennyt jo liian vaikeaksi meikäläiselle! Oli ilo seurata m

Kerrankin saa, mitä tilaa!  Siis tuuletonta säätä. Sunnuntaina lähdin miehen matkassa melontalenkille vajarannasta. Aurinko paistoi eikä tuulesta ollut tietoakaan. Siispä kiertämään Villinkiä, siihen ei joka kelillä ole mahdollisuutta. Tähän lenkkiin ei kai kyllästy koskaan. Joka kerta jaksan nauttia saaren takaa avautuvasta aavasta maisemasta. Harmi, ettei tällä kertaa ollut aikaa matkata eteenpäin ulapalle.  Moni muukin oli lähtenyt matkaan kauniin sään innoitamana.Vajan kanoottitelineet olivat jo puoleen päivään mennessä tyhjentyneet mukavasti ja merellä moikkailtiin ahkerasti vastaantulijoita ja -menijöitä. Hyvä niin. Samalla kuitenkin muistutin itseäni,ettei tämä homma vajarannassa pyöri itsestään. Meillä on siistissä kunnossa olevat tilat, kanootteja vähän joka lähtöön ja varusteita, mistä valita. Avain taskussa miltei jokaisella ja aina joku avulias aatu rannassa tarpeen vaatiessa auttamassa. On retkikurssia, viikkomelontaa ja retkiä jos jonkinlaisia. Olen kuitenki

Viikonloppu Sipoon suunnassa Perjantai Mennä viikolla mies tiedusteli, haluaisinko viikonloppuna mahdollisesti melontaretkelle vaiko syömään hyvään ravintolaan. Hän siis oli siis muistanut hääpäivämme! Hetkeäkään miettimättä valitsin melontaretken. Syömään ehtisi myöhemminkin, mutta melontakelejä ei jatku koko talvea.Siispä perjantaina  kuuden aikaan olimme lähtövalmiina rannassa. Oli luvattu tuulta jos jonkinlaista ja sen perusteella suuntasimme Sipooseen päin kohti Furuholmia. Matkalla ei ollut tuulesta tietoakaan, pienet vesipisarat vain saattelivat matkaamme. Taivas alkoi tummua yhä enemmän ja maisema näytti taas uudella lailla upealta. Oli tyyntä ja hiljaista, ihan unenomainen tunnelma. Vuosaaren satamakin näytti, uskokaa tai älkää, ihan hienolta tässä valaistuksessa. Perille päästyämme teltta äkkiä pystyyn ja tavarat suojaan. Täydellinen ajoitus, tämän jälkeen alkoi sataa vähän rankemmin. Vetäydyimme grillikatoksen alle iltapalalle. Työpäivä, grillimakkara  ja viidentoist