Mies lähti kiertämään Villinkiä ja minä jäin rannalle ruikuttamaan. Ei sentään, ihan oli oma valintani. Pääkaupunkimelonta starttasi tuttuun tapaaan tänään kello 11. Kyseessähän on kuntotapahtuma, jossa voi meloa hitaasti tai nopeasti. Aika otetaan kaikilta ja julkaistaan halukkailta. Siis ei minun juttu lähteä vesille. En tiedä, olenko ainut ihminen maailmassa, joka ei tavoita itsessään minkäänasteista kilpailuhenkeä. Minun on saatava meloa rauhassa tietäen, ettei kukaan odota minua mihinkään minkäänlaisen aikataulun puitteissa. Mutta se ei estä sitä, että pääkaupunkimelonta on mielestäni hieno tapahtuma, jossa on mukava olla mukana.

Siispä olinkin kovin tyytyväinen, kun Satu muutama viikko sitten pyysi minut mukaan ajanottotiimiin. Minä ja kolme muuta naista suuntasimme venelaiturille ja edessä oli  mielenkiintoinen parituntinen minuuttien ja sekunttien metsästyksessä. Onneksi ei sadasosasekunteja tarvinnut merkitä, olisi mennyt jo liian vaikeaksi meikäläiselle!

Oli ilo seurata maaliin tulijoiden väliin väsyneitä, väliin pirteitä ilmeitä. Mutta tyytyväisyys hyvin suoritetusta osuudesta paistoi monen kasvoilta.Tunti ja kaksikymmentä minuuttia lähdöstä, ja meidät yllätti ensimmmäiset kaksi Villinkin kiertäjää. Jos oikein ymmärsin, tehtiin uusi ennätys ja siltä heidän vauhti ja tyyli kyllä näyttivätkin. Seuraavia tulijoita saimmekin sitten odottaa miltei vartin verran.


Miehen saapuessa maaliin, meinasi mennä kirjaukset ihan sekaisin. Satu unohti merkitä Miehen kanootin numeron ylös, huuteli tälle vain lopppukirikannustuksia! Minulla oli siis listalla yksi aika enemmän kuin kanootteja. Onneksi virhe havaittiin tuota pikaa ja saimme listat taas täsmäämään.


Vaativan ajanottosuorituksen jälkeen siirryimme muiden mukaan nauttimaan buffan antimia. Ja siinä lomassa jännittämään, miten arvonnassa käy. Kyllä Miestä vähän harmitti, kun joutui vierestä todistamaan minun hakiessa voittoani.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MELONTARETKI AHVENANMAALLE 2021