MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

Joka kesä iloitsen siitä, kuinka hyvällä paikalla melontaseuramme tukikohta Marjaniemessä sijaitsee. Matkata voi itään tai länteen miettien reitin tuulen suunnan, käytettävissä olevan ajan tai vaikkapa vain fiiliksen mukaan. Joskus valitsen reitin niin, että olen tuota pikaa urbaanissa ympäristössä katsellen metron kiitämistä radallaan ja nostokurkien armeijaa rakennustyömaalla Kalasatamassa. Piipahdan Mustikkamaalla kahvilla tai käyn ihailemassa Vanhankaupungin koskea.Voin matkata Suomenlinnaan ihmisvilinään, vaihtaa sisäsiistit vaatteet ylleni ja mennä ravintolaan syömään.  Edellyttäen, että mies on ottanut kukkaron mukaansa. Mies voi myös yllättää ja viedä minut lasilliselle Pikisaareen. Kokemuksesta tiedän, että tätä ei  kannata kokeilla  äitienpäivänä. Mies kokeili kerran ja saimme pitkän, paheksuvan silmäyksen melontakamppeissamme. Kyllä meille juomat pienen harkinnan jälkeen myytiin ja ohjattiin terassin takimmaiseen nurkkaan istumaan. Sisätilat oli varattu siististi pukeutuneil

Viimeisimmästä melanvedostani on jo viikko, loppuloma sujui kaikenlaisen muun mukavan tapahtuman parissa.Tänään alkoivat työt ja taivas on mustanpuhuva. Mieleeni hiipiii kummasti ajatus, että melontakausi on nyt loppu. Töiden lisäksi haluan ehtiä sukujuhliin, pakastamaan marjoja, leikkaamaan nurmikkoa, rakentamaan legotorneja ja hiekkakakkuja sekä olemaan muuten vain. Ihmettelen jälleen kerran, miten te aktiivimelojat sen teette. Vajakirja ja hikiviiva täyttyvät kovaa vauhtia, onko teillä tunteja enemmän kuin 24 vuorokaudessa? Samalla muistutan itseäni siitä, että 'vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä'. Loppukesän melontoja odotellessa on hyvä palata vielä Tammisaaren retkemme loppuosuudelle. Mies päätti suunnistaa Espoosta  Marjaniemeen Helsingin keskustan kautta. Toinen vaihtoehto olisi kai ollut matka Suomenlinnan kautta. Minulle melonta Kaivopuiston edustalla ja kauppatorilla oli ensimmäinen kerta. Etukäteen mietitytti, miten vilkas liikenne mahtaa olla.

Melontaretki Tammisaaresta Helsinkiin takana. Kotiin rantauduttiin eilen, mutta pää on vielä meren aalloilla ja saarten kallioilla. Lähtöpäivänämme, maanantaina, reippaasti ylös herätyskellon avulla. Vielä on kaikenlaista puuhasteltavaa. Lähdemme ruokakauppaan ja siellä se on! Pieni vaaleanpunainen, ruusukuvioinen kylmälaukku. Tarpeeksi pieni, jotta sopii kanoottiin - miehen jalkoihin. Ja riittävän korkea, jotta sinne mahtuvat kaikenlaiset litran vetoiset tölkit. Mies katsoo minua epäuskoisena: 'Sehän on ihan hirveän näköinen.' Mutta suostuu ostamaan sen, koska se on tarjouksessa. Pihalla mutisee, että tämän kanssa ei sitten näyttäydytä missään. 'Ei tietenkään, mehän olemme lähdössä telttaretkelle autioille saarille', lohdutan minä. On jo ilta, kun olemme Tammisaaressa ja edessä noin kymmenen kilometrin matka ensimmäiseen yöpymispaikkaan. Löydämme hyvän lastauspaikan paikallisen melontaseuran vajan vierestä, kanootit vain vesille ja matka alkakoon. Noin sata metr

Kanootit saapuivat seurassamme Hauholta jo useita päiviä sitten ja ovat odottaneet pihamurmikolla malttamattomina seuraavaa retkeä. Mieskin alkoi jo pari päivää sitten suuntaamaan mielensä merelle. Tutki karttoja, laski etäisyyksiä ja selvitti tulevaa tuulen suuntaa. Jo aiemmin olimme päättäneet meloa Tammisaaren maisemiin. Sääennusteita ensi viikolle tuntui olevan joka lähtöön, mutta mies valitsi sen, jossa luvattiin lounais/länsituulta. Siispä päätimme hankkia autokyydin Tammisaareen ja ottaa tavoitteeksi meloa sieltä Helsinkiin. Seuraavaksi mies varmisti, olenko valmis lähtemään yksiköillä vai pitäisikö hänen todellakin käydä vaihtamassa kanootit vajalla kaksikkoon. Ei tarvitse, vakuutin minä. Vastineeksi varasin mahdollisuuden pitää välipäivä melonnasta, jos tuulet kovin yltyvät. Ja sitten ei kun pakkaamaan. Ensimmäisenä toteutin viime retkellä keksimäni idean. Kiinnitin omiin vaatepussukoihini  pätkän lahjanarua (vaaleanpunaista tietysti!). Näin mies toivottavasti erottaa ne par

Herään kauniiseen kesäaamuun. Aurinko paistaa ja linnut laulaa! Keitän mökillämme aamukahvit ja siinä samalla tutkailen karttaa alueesta. Päätän suunnistaa uudestaan Iso-Roineelle. Mies tulee mukaan, mutta jättää karttansa rannalle. Suunnistan itsevarmasti oman karttani avulla eteenpäin. Alkumatka menee hyvin, tämähän on jo tuttua maisemaa. Mutta Iso-Roineen selän auetessa saaret vaihtavat yllättäen paikkaa eikä edessäni olekaan sitä rantaa, jota etsin. Mies on tähän asti kiltisti seurannut minua. Nyt hän meloo viereeni, tutkii karttaa jonkin aikaa ja ystävällisesti kääntää kanoottini nokkaa ainakin 45, jollei jopa 90 astetta! Ja olemme taas siellä, missä pitääkin. Matkan edetessä mies vilkuilee mökkirantoja ja saaren reunamia. Toteaa ääneen, ettei täällä ole oikein kunnon telttapaikkoja retkimelojalle. Pienimmätkin saaret ovat mökkien valloittamia ja muualla on tiheää metsää, vai sanoiko risukkoa ja pusikkoa. Taitaa mies kaivata merelle ja kallioille? Minä tutkailen taivaalle synt

Nostamme kaksi kanoottia autonkatolle ja suuntaamme   autonnokan  kohti Hauhonselkää. Takana sateiset päivät ja edessä viikko vuokramökissä kolmen sukupolven kesken. Mietin matkalla,  miten  melonta mahtaa sopia  aikatauluihin. Perille saavuttuamme löydämme upean, hyvinvarustellun mökin. Ja tasaisen, hiekkapohjaisen rannan, josta kanootit saa helposti veteen.   Ilta on tyyni ja aurinko paistaa, joten muu saa odottaa ja lähden heti miten melontalenkille .  Mies on ystävällisesti tulostanut minulle alueen kartan maanmittauslaitoksen sivuilta ja olen laminoinut sen mukaani. Kartan lisäksi  otan iltalenkille  mukaani miehen ja suunnaksi Iso- Roineen. Maisema on minulle uusi -  ja häikäisevän kaunis. Lumpeenkukat   ovat nupuilla ja niitä on kaikkialla. Merellä melojalle ihan henkeäsalpaava näky. Mökkejä on todella tiviisti pitkin matkaa, mutta silti rauha huokuu ympärillämme.   Saunoja lämmitellään, mökkeilijä  uittaa koiraansa ja vanha pariskunta  istuu laiturilla kiireettömän oloisena.  V