Kanootit saapuivat seurassamme Hauholta jo useita päiviä sitten ja ovat odottaneet pihamurmikolla malttamattomina seuraavaa retkeä. Mieskin alkoi jo pari päivää sitten suuntaamaan mielensä merelle. Tutki karttoja, laski etäisyyksiä ja selvitti tulevaa tuulen suuntaa. Jo aiemmin olimme päättäneet meloa Tammisaaren maisemiin. Sääennusteita ensi viikolle tuntui olevan joka lähtöön, mutta mies valitsi sen, jossa luvattiin lounais/länsituulta. Siispä päätimme hankkia autokyydin Tammisaareen ja ottaa tavoitteeksi meloa sieltä Helsinkiin. Seuraavaksi mies varmisti, olenko valmis lähtemään yksiköillä vai pitäisikö hänen todellakin käydä vaihtamassa kanootit vajalla kaksikkoon. Ei tarvitse, vakuutin minä. Vastineeksi varasin mahdollisuuden pitää välipäivä melonnasta, jos tuulet kovin yltyvät.
Ja sitten ei kun pakkaamaan. Ensimmäisenä toteutin viime retkellä keksimäni idean. Kiinnitin omiin vaatepussukoihini pätkän lahjanarua (vaaleanpunaista tietysti!). Näin mies toivottavasti erottaa ne paremmin omista pussukoistaan. Sitten vaan vaatteet kasaan. Mies on luvannut pakata - kuten aina ennenkin - teltan, tarpin, makuupussit- ja alustat, retkikeittimen, vesisäiliön, retkituolit, ensiapupakkauksen, aurinkokennon ja mitä kaikea muuta tarvitaankaan. Tarkistan, ottaako hän ruokailuvälineet mukaan. Sanoi ottaneensa. Viimeksi olivat vähällä jäädä kokonaan matkasta, kun toinen luuli toisen hoitaneen. Mies huomauttaa, että minun vastuulle jää kuitenkin termospullot ja vastaavat. Ne kuuluvat hänen mukaansa ruokakassista huolehtivan vastuualueeseen. No, onhan se logiikka sekin. Kerään ne siis jo tänä iltana valmiiksi pöydälle ja teen kauppalistan huomisaamua varten. Eikö iso osa matkaa ole tämä mukava lähdön tunnelma!
Illan kaunis maisema on tallennettu melontaretkeltämme nelisen vuotta
sitten Tammisaaren kansallispuiston
maisemissa. Toivottavasti löydämme
jotain vastaavaa tulevaltakin reissulta.
Siihen ehkä palaan loppuviikosta.
Ja sitten ei kun pakkaamaan. Ensimmäisenä toteutin viime retkellä keksimäni idean. Kiinnitin omiin vaatepussukoihini pätkän lahjanarua (vaaleanpunaista tietysti!). Näin mies toivottavasti erottaa ne paremmin omista pussukoistaan. Sitten vaan vaatteet kasaan. Mies on luvannut pakata - kuten aina ennenkin - teltan, tarpin, makuupussit- ja alustat, retkikeittimen, vesisäiliön, retkituolit, ensiapupakkauksen, aurinkokennon ja mitä kaikea muuta tarvitaankaan. Tarkistan, ottaako hän ruokailuvälineet mukaan. Sanoi ottaneensa. Viimeksi olivat vähällä jäädä kokonaan matkasta, kun toinen luuli toisen hoitaneen. Mies huomauttaa, että minun vastuulle jää kuitenkin termospullot ja vastaavat. Ne kuuluvat hänen mukaansa ruokakassista huolehtivan vastuualueeseen. No, onhan se logiikka sekin. Kerään ne siis jo tänä iltana valmiiksi pöydälle ja teen kauppalistan huomisaamua varten. Eikö iso osa matkaa ole tämä mukava lähdön tunnelma!
Illan kaunis maisema on tallennettu melontaretkeltämme nelisen vuotta
sitten Tammisaaren kansallispuiston
maisemissa. Toivottavasti löydämme
jotain vastaavaa tulevaltakin reissulta.
Siihen ehkä palaan loppuviikosta.
Kommentit
Lähetä kommentti