Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2012.
Kuva
Marjaniemen melojilla on jo pitkään ollut käytössä hikiviivasto. Tiedättehän sen häkkyrän vajan seinällä, jossa on listat melojista millimetripaperille merkittynä. Siihen itse kukin merkitsee kilometrinsä jokaisen melontakeikan tai retken jälkeen. Minä suhtauduin tuohon viivastoon aluksi täysin kielteisesti enkä moneen kesään suostunut merkitsemään siihen nimeäni tai kilometrejäni. Melominen ei ole kilometrejä tai ajan mittaamista, sanoin minä. Ja mietinhän minä alkuun sitäkin, että mitä jos niitä kilometrejä ei kesän mittaan  kerrykkään. Kuinka noloa, olenkohan silloin oikea Meloja ollenkaan! Jotenkin mies osasi minut muutamien melontakesien jälkeen puhua ympäri ja niinpä  jo useamman vuoden ajan minulla on ollut oma paikka viivastossa. Hänellä oli joku hyvä perustelu asiaan, en vain muista mikä. Ja eipä aikaakaan kun löysin itseni laskemasta kilometrejä, mitä on tultu melottua ja mitä 'puuttuu'.   Tänä keväänä puhuttelin taas itseäni ja päätin, etten seuraa viivaani en
Kuva
   Perjantaina aloitin viikon mittaisen syysloman, mies myös. Tavoitteena oli viettää mahdollisiman aikatauluton viikko ja ehtiä melomaan päivänä, jos toisenakin. Iltaan mennessä olin kehitellyt itselleni aikamoisen nuhataudin. Kuinkahan tässä käy. Mies lähti lauantaina kahden päivän mittaiselle nostalgiaretkelle ja minä lohduttauduin sillä, että nythän on vasta viikonloppu.  Tarkkaan ottaen loma alkaa vasta sen jälkeen. Maanantaina olo oli yhä tukkoinen - minä katselin ikkunasta ulos ja totesin, etteipä tässä vesisateessa mieli teekään merelle. Tiistaiaamuna  kuulostelin varovasti, olisiko olo jo vähän kohentunut.  Mies totesi aamukahviaan juodessaan, että näytän ja kuulostan paljon paremmalta- siis matkaan vaan. Yritin vähän epäillä kuntoani, mutta hän kuittasi sen toteamalla: 'Mennään kaksikolla, istut vaikka mukana.'   Matkaan pääsimme vasta iltapäivän puolella, mutta hyvä niin. Taivas alkoi seljetä kovaa vauhtia ja kohta aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Miten
Kuva
Työt ja muut kiireet ovat viime viikkoina vieneet mennessään eikä melomaan ole ehtinyt lainkaan. Viime viikolla sen päätin - sunnuntaina merelle, vaikka sataisi pieniä kiviä. Vähän uhkaavaltahan tuo näytti, kun edellisen illan ja yön tuli vettä kuin saavista kaataen. Mutta kuinka ollakaan, kun sunnuntaiaamu koitti, sade oli lakannut. Ja puolen päivän aikaan, päästyämme rantaan, aurinkokin pilkahteli pilvien lomasta. Mies ehdotti lenkkiä Laajasalon ympäri kaksikolla. Mikäpä siinä, kuulosti mukavalta vaihtoehdolta. Alkumatka sujuikin leppoisasti myötätuulessa. Hevossalmen sillan jälkeen tuuli kuitenkin voimistui ja melominen vastatuuleen alkoi tuntua jo kohtuullisen työläältä. Katinpaasin suojassa (pikkuruinen saari Pitkäluodon edessä) pidimme pienen hengäsdystauon, eväänä mehua ja suklaata. Jossain vaiheessa mies totesi: 'Hyvä, kun heilutat  melaasi tasaiseen tahtiin.' Muuten se olisi kuulemma ollut tiellä ja haitannut hänen melontaansa. Ja pah - yrittikö sanoa, ettei minusta