MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

VALKOVUOKKOJEN AIKAAN VALLISAARESSA Vuosia siitä on kuiskittu ja pari vuotta jo puhuttu ääneen. Vallisaari Helsingin edustalla  avautuu kaikille tulla ja mennä. H-hetki lähestyy ja tietääkseni virallisesti tuo saari aukeaa virkistyskäyttööön ensi viikonloppuna. Silloin alkaa ainakin vesibussi liikennöidä Luotsitalon edustalle. Tänään oli lomapäivä ja otimme varaslähdön tuolle saarelle. Ensin tarkistin, onko saareen meno kanootilla sallittua. Facebook -sivuistolta löytyi tieto, että venelaiturit ovat vielä vaiheessa, mutta kanootilla voi rantautua moneenkin paikkaan. Valitsimme rantautumispaikaksi Kuninkaansaaren itäpuolella olevan hiekkapoukaman. Oli sopivan suojainen paikka tällä tuulella, joka puski jostain etelän ja lounaan välistä. Tällä hetkellä paras rantautumispaikka on Kuninkaansaaren itäpäässä. Kuninkaansaaresta lähdimme kulkemaan viitoitettua tietä kohti Vallisaarta. Reitin varrelle oli  ilmestynyt opasteita ja viittoja joka risteykseen. Lisäksi varoitustauluja oli

VAPUNPÄIVÄN MELONTAA Ylioppilaslakit jäi kotio, mutta kaikki muu tarvittava oli mukana kun lähdimme tänään puoleltapäivin melomaan.  Ilma oli vappusääksi ihan mahdoton - ei ollut kylmä, ei tuullut eikä satanut räntää, ei vaakasuuntaan eikä ollenkaan. Sen sijaan auringon säteet pomppivat iloisesti pitkin meren pintaa ja lämpöä riitti. Kesä tuntui olevan jo melkein läsnä, rannassa olevat puut olivat pienenpienellä hiirenkorvalla. Mutta kauas ei rannasta tarvinnut meloa, kun edessä olevien saarten maisema näytti jo ihan erilaiselta. Meren keskellä kallioilla ei viherrystä vielä huomannut.   Kiertelimme Ramssinsalmen jälkeen saaren jos toisenkin ennen kuin rantauduimme Natura Vivan uudenuutukaiseen melontakeskukseen Vuosaaren rannassa. Laituria ei oltu vielä ehditty laittaa paikoilleen, mutta rantaan pääsi helposti muutenkin. Paikalla oli kohtuullisesti väkeä tutustumassa uuteen melontakeskukseen. Meidät toivotettiin tervetulleiksi ihka ensimmäisinä meloen tulleina vieraina!