VALKOVUOKKOJEN AIKAAN VALLISAARESSA

Vuosia siitä on kuiskittu ja pari vuotta jo puhuttu ääneen. Vallisaari Helsingin edustalla  avautuu kaikille tulla ja mennä. H-hetki lähestyy ja tietääkseni virallisesti tuo saari aukeaa virkistyskäyttööön ensi viikonloppuna. Silloin alkaa ainakin vesibussi liikennöidä Luotsitalon edustalle.

Tänään oli lomapäivä ja otimme varaslähdön tuolle saarelle. Ensin tarkistin, onko saareen meno kanootilla sallittua. Facebook -sivuistolta löytyi tieto, että venelaiturit ovat vielä vaiheessa, mutta kanootilla voi rantautua moneenkin paikkaan. Valitsimme rantautumispaikaksi Kuninkaansaaren itäpuolella olevan hiekkapoukaman. Oli sopivan suojainen paikka tällä tuulella, joka puski jostain etelän ja lounaan välistä.

Tällä hetkellä paras rantautumispaikka on Kuninkaansaaren itäpäässä.

Kuninkaansaaresta lähdimme kulkemaan viitoitettua tietä kohti Vallisaarta. Reitin varrelle oli  ilmestynyt opasteita ja viittoja joka risteykseen. Lisäksi varoitustauluja oli niin monen isomman ja pienemmän kuopan reunalla että rupesi jo huvittamaan.


Päälaituri  Luotsitalon edessä
Edellisen kerran pääsin käymään näillä saarilla kaksi vuottaa sitten Marjaniemen melojien retkellä. Silloin saari oli vielä suljettu ja kuljimme siellä oppaan matkassa kuunnellen mielenkiintoisia tarinoita alueen historiasta. Nyt opastauluissa oli kiitettävän paljon tietoa saaren vaiheista, alueen luonnosta ja sen erityispiirteistä sekä vähän kummitusjuttujakin. Silmääni osui myös alueen kartta, jossa annettiin ymmärtää, että  jatkossa kanooteille rakennetaan omat laiturit sekä Torperonlahdelle että Luotsitalon edustalle. Hienoa!

Kevään kauneutta

Saarilla oli vielä kovin hiljaista, ainoastaan muutama kulkija tuli meitä vastaan. Päivä oli kesäisen kaunis ja alue kerrassaan upea. Puut vihersivät, metsä  oli erityisen upea valtavien valkovuokkomättäiden keskellä.  Metsät, niityt, linnoitusalueet ja  tykkipatteristot sulautuvat toinen toisiinsa ja oli kuin olisi tehnyt aikamatkan jonnekin kauas taakse.

Kuljimme ohjeiden mukaisesti vain sallittuja reittejä. Muu ei olisi viisastakaan, koska saaren kaikkia alueita ei ole pystytty ainakaan vielä tutkimaan  ja räjähteitä voi löytyä metsän kätköistä edelleen.
 
Kylänraitin maalaistunnelmaa

Vallisaaren länsipäähän oli rakennettu viihtyisä piknikalue ja sinne pysähdyimme nälkäisinä nauttimaan eväskahvimme. Ennen paluuta Kunikaansaareen kävimme vielä katsastamassa Luotsitalon ja kylänraitin. Kävelymatkaa kertyi ihan huomaamatta kuutisen kilometriä. -Miten minä tämänkin tietäisin ilman miestä ja hänen mittareitaan!

Mukavaa aallokkoa

Kotimatkalle Marjaniemen rantaan suuntasimme Santahaminan eteläpuolelta. Tuuli oli vähän tyyntynyt, mutta myötäiset aallot kuljettivat meidät kevyesti perille. Olipa upea retkipäivä!

Tänne palaamme varmasti uudelleen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MELONTARETKI AHVENANMAALLE 2021