MIEHEN MATKASSA MERELLÄ

Jokainen Marjaniemen rannasta lähtevä meloja kirjoittaa merelle lähtiessään vajakirjaan lähtöaikansa lisäksi matkan määränpään. Aika usein siinä lukee 'lähivedet'. Ehkäpä  siksi, ettei reitti ole etukäteen kovinkaan suunniteltu tai tietää jo valmiiksi tekevänsä vain muutaman tunnin lenkin. Näitä lähivesien melontoja olen minäkin viime viikoina harrastanut.  Vartiosaaren viljelypalstan loistoa Kaksi viikkoa sitten  sunnuntaina piipahdimme Vartiosaaressa. Ajoitimme lähtömme  niin, että ehdimme rantautua Vartiosaareen  ennen puoltapäivää ja  kulkea saaren keskiosassa olevaan metsäkirkkoon osallistuaksemme sunnuntaimessuun. Saarella vietettiin Vartiosaaripäivää ja moni muukin oli liikkellä. Kävimme myös katsastamasssa maisemat Viikinkikalliolta ja hetken viivähdimme vuohitallin pihamaalla kuunnellen lauluesityksiä. Halki viljelypalstojen ja kukkaloiston takaisin rantaan. Vajalle Marjaniemen rantaan  kiersimme pienen mutkan kautta, matkaa lähivesillä kertyi kymmenisen kilom

Tähän aikaan kesästä meistä moni on kiertänyt tuon saaren jo monta kertaa. Voi olla, että  ihan kyllästymiseen asti. Tai ainakin on ohittanut sen joltakin laidalta, melkein huomaamattaan. Matkamme on suuntautunut itään kohti Vuosaarta, Kalliosaarta, Hattusaarta tai peräti Eestiluotoa. Villingissäkin on tullut ehkä käytyä. Länteen päin mennessä joku on ehtinyt poiketa kauppatorilla, toinen kiertänyt  Korkeasaaren tai Kulosaaren - oikein ja nurinpäin. Minä olen pistäytynyt ainakin Mustikkamaalla kahvilla ja Suomenlinnassa eväitä syömässä.   Uskoisin, että kovin moni meloja ei ole tänäkään kesänä rantautunut Vartiosareen. Saareen, jonne Marjaniemen vajarannasta on vain muutaman kilometrin matkan.  Saareen, jonka kohtalosta käydään tällä hetkellä kovaa taistoa. Suunnitelmia on jos jonkinlaista, pahin uhkakuva lienee se, että saari rakennetaan täyteen asutusta. Silloin jalkoihin jää varmasti saaren uskomattoman monipuolinen luonto ja kasvillisuus sekä sen käyttö hienona virkitysalueen

Koko mennyt viikko hehkutettiin  tulevaa helteistä viikonloppua. Siitä se ajatus lähti, minun on päästävä merelle uimaan! Perjantaina pakkasin uimapuvun, pyyhkeen sekä miehen mukaan ja suunnistin vajarantaan. Todetakseni, että olin kuunnellut sääennusteet vähän huolimattomasti ja ollut liian hätäinen. Ei se helle vielä tänään alkanut. Ilman lämpötila oli alle kaksikymmentä astetta ja kanoottiin noustessa alkoi tihkuttaa vettä koko taivaan harmaudelta. Piti siis miettiä päivän teema vähän uusiksi  ja niinpä päädyimme kiertämään Villingin ympäri.  Mies keksi aikamme kuluksi katsastaa Kristallilahdessa sijaitsevan ravintolan, joka on tänä kesänä vuokrattu uudelle yrittäjälle. Aiemmin paikka on toiminut näkövammaisten keskusliiton kesäpaikkana ja sieltä on saanut ruokaa ja makeaa.  Löysimme Villa Villengenäsin entiseltä paikaltaan ja pihamaalta kyltin, jossa ilmoitettiin sieltä löytyvän ruokaa ja rakkautta.Sisällä oli valmiiksi katetut pöydät ja ovensuussa kyltti, jossa kehotettiin o

Eilen oli yksi kesän kauneimmista päivistä. Mitäpä muutakaan Helsingissä tulisi mieleen tehdä  kuin lähteä Suomenlinnaan. Idea ei tietenkään ole yksin vain minun, vaan sinne on pyrkimässä monta muutakin lomailijaa ja viikonlopun viettäjää. Lautat ovat varmasti täynnä ja  ruuhka joka paikassa  melkoinen, mutta mitäpä siitä. Marjaniemen rannasta voi matkata sinne puolessatoista tunnissa ilman tarkempaa aikataulua ja jonottamista. Lähden matkaan omalla yksiköllä. Kylläpä meno tuntuu viime viikon kaksikkomelonnan jälkeen kevyeltä. Ei tavaroita kyydissä, ei tuulta! Matkaamme tällä kertaa Herttoniemen rannan kautta, kun keli vaikuttaa niin suosiolliselta. Positiivinen yllätys on, että puolenpäivän aikaan Suomenlinnan edustalla on veneliikenne harvinaisen hiljaista. Onnistumme tällä kertaa välttämään kaikki veneiden ja laivojen pärskeet ja pääsemme täysin kuivin vaattein perille. Suomenlinnassa ei ole mitenkään liikaa rantautumispaikkoja kanooteille. Usein olemme meloneet Tykistönlahden kau

Viikon matka länteen takanapäin. Lähtiessämme matkaan uskoimme tekevämme rennon melontaretken. Matkaisimme ilman tarkkaa aikataulua ja määränpäätä. Aamu-unisina ihmisinä herättäisiin kun ehditään ja juotaisiin aamukahvit rauhassa. Mutta ei se mennyt ihan niin. Kohdallemme sattui ennätyksellisen kovat vastatuulet, jotka jatkuivat päivästä toiseen. Jo ensimmäisenä päivänä aloin aavistella, mitä edessä on. Suomenlinnan edustalla puski tuuli ja lisäksi olin kauhuissani kaikista edestä ja takaa tulevista veneistä, laivoista, vesibusseista ja ties mistä menijöistä. Pihlajasaareen päästyäni olin aivan likomärkä ja umpijäässä. Kuka käski lähteä vajarannasta matkaan ilman melontatakkia! Niinpä puin ylleni kuivapuvun ja meloskelin se päälläni seuravaat kaksi päivää, keskellä Suomen suvea. Matkalle lähtiessä olin lukenut säätiedotuksen, jonka mukaan kuluva viikko on sateinen, kolea ja tuulinen. Vielä toisen retkipäivän aamuna jaksoin olla optimistinen. Ei sada eikä ole koleaa kuivapuku pä

Viikko kesälomasta vietetty leppoisasti mukavassa seurassa. Nyt on sitten melontaretken vuoro. Aloitin valmistelut viime viikon lopulla etsimällä itselleni  nopeasti kuivuvaa pitkähihaista paitaa. Kiersin kaupan jos toisenkin, eikä mitään oikein tahtonut löytyä. Alennusvaatetangoista ei tietenkään mitään sinnepäinkään minun kokoani. Viidennen kaupan kohdalla sen ymmärsin. En voi etsiä ensisijaisesti pitkähihaista paitaa, vaan minun on ensin päätettävä, haluanko treenivaatteen, juoksupuseron vai kenties vain vapaa-ajan vaatteen ja suunnata sitten oikealle osastolle.  Niinpä minä sitten keräilin paitoja sovitettavaksi vähän joka puolelta kauppaa. Materiaalit olivat samoja, väri ja muotoilu vähän poikkesivat toisistaan. Että on vaikeata näin yksinkertaiselle ihmiselle. Mutta löysinhän minä sitten sen juuri melontaan sopivan (!) yksilön. Ja itse asiassa toisenkin. Tänään olen keskittynyt ruokatarvikkeiden keräilyyn ja pakkaamiseen. Aika monta minigrip-pussia saa kulumaan, kun pakkaa joka

 Perjantain iltapäivällä kiirehdin töistä kotiin ja huomaan, että eteisen lattia on täyttynyt  kiitettävästi monenmoisista pussukoista. Mies on karannut töistään ennen minua ja pakannut jo suurimman osan tavaroista tulevaa retkeä varten. Kesäloma ei ala vieläkään, mutta onneksi on koko viikonloppu aikaa meloa! Minä pakkaan kylmälaukkuun eväät ja otan pari pussillista vaatetta mukaani. Tiedän niitä olevan aivan liikaa, mutta kiireessä en parempaan pysty. Ja sitä paitsi mies on hyvä pakkaamaan paljon tavaraa pieneen tilaan. Illan määränpääksi asetamme Eestiluodon. Mies kertoo tuulen olevan sen suuntaisen, että meidän kannattaa suunnistaa sinne Villigin salmen kautta. Tämän jälkeen jatkamme matkaa hyvässä sivumyötäisessä kohti Eestiluotoa. Kunnes mies yhtäkkiä pysähtyy ja toteaa, että 'eihän tuo saari edessämme voikaan olla Eestiluoto'. Hetken karttaa tutkittuaan hän päättelee meidän olevan menossa kohti Isosaarta ja kääntää kanootin aikamonta  astetta kohti oikeaa saarta. Näin

On sanottu, että kaikkeen, minkä kokee tärkeäksi, löytää kyllä aikaa. Ja höpö höpö, sanon  minä. Olisipa tämä elämä näin yksinkertaista. Kun miettii melomista, se ei ainakaan ole. Melontakausi on parhaimmillaan kesä-elokuussa. Toki melonnan hyvien varusteiden turvin voi aloittaa jo jäiden sulattua ja jatkaa kunnes pimeys valtaa taivaan, mutta ei siitä millään laskuopilla kerry puolta vuotta pidempää aikaa, jos sitäkään. Ja kun siihen samaan ajanjaksoon yleensä mahtuu aika monta työviikkoa ja muita velvoitteita, pihakukkien nyppimistä, tanssilavojen huumaa ja monenlaista muuta kesärientoa, on yhtälö väliin ihan mahdoton!  Ja sitten on tämä Suomen suloisesti vaihteleva sää. Juuri kun olen painanut helteisen viikon töissä ja päättänyt pyhittää seuraavan viikonlopun melontaan, saapuu joku uusi säärintama ja muuttaa kaiken. Tuulee kylmästi ja kovaa , vettä sataa ja yhtäkkiä minun ei tee mieli merelle ollenkaan. Tänään minulla oli taas valinnan tuska, lähteäkö töiden jälkeen merelle vai jump

Seison laiturilla ja katselen, kun porukkaa putoilee kanooteista. Ensin yksi, sitten toinen ja kohta jo kolmaskin on vedessä. Keräilen  silmälaseja, lippalakkeja, nenäliinapaketteja ja juomapulloja ja ties mitä tärkeää, minkä ei soisi joutuvan veden varaan. Ei, en ole huolissani tilanteesta, hyvin näyttävät pärjäävän ilman minun apuani.  Kun mies muutama kuukausi sitten kysyi , lähtisinkö melontakurssille mukaan ohjaajaksi, hämmästyin itsekin vastatessani myöntävästi. Mies taisi hämmästyä vielä enemmän ja toisti kysymyksen. Vastaus oli edelleen sama. Enhän minä oikein mitään taida, enkä ainakaan osaa muita opettaa, mutta silti tuntui tosi innostavalta ajatukselta lähteä mukaan. Järkeilin, että ei  kai meidän seuran jäsenissä ole montakaan kurssitusten ammattilaista, joten eiköhän tämäkin amatööri pärjää joukossa siiinä kuin muutkin. Tutustuin seuran sivuilla oleviin, sekä ohjaajille että kurssilaisille kirjoitettuihin ohjeisiin ja päätin, että kyllä minä tästä selviän. Motivaatiota l

Aamulla totesin, että tämä päivä on oikea sunnuntaimelojan unelma. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, lämpöä on pitkälti yli kaksikymmentä astetta ja tuulta ei juuri nimeksikään. Mukaan tarvitaan siis aurinkorasvaa, termospullollinen kahvia ja pullaa. Sitten vain rantaan ja tavoitteena kahvihetki jossain lähisaaressa. Mutta pettymykseni huomaan, että meillä ei ole yhtään pullaa! Ei tuoretta eikä pakastettua. Onneksi aamulehteä lukiessa silmiini osuu juttu Itä-Helsigin saaristosta. Siinä kerrotaan, että entisiin sokeiden lomakodin tiloihin on toukokuussa polkaistu psytyyn uusi ravintola. Siis sinne! Rantaan ehdimme ennen puoltapäivää ja ilma senkun lämpenee. Kantaessamme kanoottejamme laiturille muistan kertoa miehelle ääneen suunnitelmistani suunnistaa kohti Villa Villingenäsia. 'Kiva idea, mutta minulla ei ole lompakkoa mukana lainkaan', vastaa mies. Miten niin ei ole, aina se tähän mennessä on ollut!  Eipä ole minullakaan yhtään rahanpalasta missään taskussa. No, mehua löyt

Tänään, viikonlopun kunniaksi, nukuin pitkään ja tukevasti. Sitten ylös, aamukahvi tippumaan ja lehteä hakemaan. Silloin sen jo tiesin - tästä tulee hyvä päivä. Koko kevät on mennyt vain haaveillen melomisesta. Tekosyy tai ei, muut kiireet ovat pitäneet minut poissa mereltä. Mutta tänään lähden matkaan! Taidan olla vähän ruosteessa talven jäljiltä kun varusteiden pakkaaminen tuntuu kovin työläältä. Jostakin varaston perältä löydän kuitenkin rannesuojat, lippalakin, kännykkäpussin, melontatossut ja pelastusliivit. Lisäksi mukaan upouudet melontahanskat. Ehkäpä näillä pärjätään ja sitten vain pyörän selkään kohti Marjaniemen rantaa. Päätän aloittaa melontakauden perinteisesti kiertämällä Vartiosaaren. Sopivan pituinen lenkki talven puuduttamille käsille. Tuuli on kohtalainen, joten mietin tiiviisti, miten päin lenkki kannatta tehdä. Mies on sitä mieltä, että myötäpäivään. Lähden siis matkaan  ja jätän miehen laiturin reunalle virittelemään polkimiaan, aukkopeitettään, gps-laitettaan ta