Seison laiturilla ja katselen, kun porukkaa putoilee kanooteista. Ensin yksi, sitten toinen ja kohta jo kolmaskin on vedessä. Keräilen  silmälaseja, lippalakkeja, nenäliinapaketteja ja juomapulloja ja ties mitä tärkeää, minkä ei soisi joutuvan veden varaan. Ei, en ole huolissani tilanteesta, hyvin näyttävät pärjäävän ilman minun apuani.

 Kun mies muutama kuukausi sitten kysyi , lähtisinkö melontakurssille mukaan ohjaajaksi, hämmästyin itsekin vastatessani myöntävästi. Mies taisi hämmästyä vielä enemmän ja toisti kysymyksen. Vastaus oli edelleen sama. Enhän minä oikein mitään taida, enkä ainakaan osaa muita opettaa, mutta silti tuntui tosi innostavalta ajatukselta lähteä mukaan. Järkeilin, että ei  kai meidän seuran jäsenissä ole montakaan kurssitusten ammattilaista, joten eiköhän tämäkin amatööri pärjää joukossa siiinä kuin muutkin. Tutustuin seuran sivuilla oleviin, sekä ohjaajille että kurssilaisille kirjoitettuihin ohjeisiin ja päätin, että kyllä minä tästä selviän. Motivaatiota lisäsi sekin, että viikonlopun kurssille ilmoittautuneiden ohjaajien lista oli vähän vajavainen.

 Niinpä minä eilen aamulla löysin itseni Marjaniemen melojien kesän toiselta melontakurssilta. Ohjaajia oli loppujen lopuksi riittävä määrä ja heti alusta tuli varma tunne siitä, että meillä on hyvä porukka kasassa. Olin Juhan ja Petrin kanssa samassa ryhmässä ,oli mukava seurata heidän rauhallista ja selkeää opetusta. Ja kurssilaiset olivat heti alusta alkaen innostuneesti ja positiivisella mielellä mukana. Oli ilo katsoa, kuinka nopeasti kajakit otettiin haltuun eikä kenelläkään näyttänyt olevan suurempia vaikeuksia melonnan aloittamisessa. Ensimmäinen päivä päätettiin perinteisesti reskutusharjoituksiin ja sekin sujui ilman kommelluksia. Mikäs oli kaatuessa + 20 asteiseen meriveteen!

Kaislikossa suhisee, Tammisalon uimarannan vieressä.


Toisen kurssipäivän aamuna rantaan ilmestyi virkeän ja  iloisen näköisiä kurssilaisia, vaikka takana oli tiivis ja suhteellisen pitkä kurssipäivä. Huh, emme olleet onnistuneet karkoittamaan heitä pois!

Kurssiextrana  lättykestit!
Päivän ohjelmassa oli retki Laajasalon rantaan. Matkan varrella lauttauduimme, kertasimme edellisen päivän oppeja  melan vedoista, evän käytöstä, vartalon liikkeistä ja veneväylien ylityksestä.  Tässä vaiheessa huomasin, kuinka paljon itse saan oppia tältä kurssilta. Kun me kaikki ohjaajat selitämme asioita kurssilaisille aina vähän eri sanoin, huomaa jonkun asian toisen sanomana kirkastuvan itsellekin aivan uudella tavalla. Ja kun kaksi päivää keskittyy melonnan perustekniikkaan, tekee se hyvää joka ikisen melontataidoille, olipa kuinka kokenut meloja tahansa. Toivottavasti minut hyväksytään ensi vuonnakin kurssille.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MELONTARETKI AHVENANMAALLE 2021