VILLINGIN YMPÄRI Siinä ei ole mitään ihmeellistä, että päivän päätteeksi löytää itsensä Marjaniemen rannasta ajatuksenaan kiertää Villingin saari. Eikä sekään niin outoa ole, että lämpöä on 20 astetta ja tuulta ehkäpä 4m/s. Mutta että mennään syyskuun toista viikkoa ja tällainen keli iltasella! Matkaan lähtiessä aurinko paistoi ihanasti siniseltä taivaalta. Kun sitten pilviä alkoi kertyä taivaalle, se tuntui vain mukavan viilentävältä, aivan kuin keskikesän helteessä. Samalla päivä alkoi painua mailleen ja maisemat sen kun kaunistuivat. Tuttu melontareitti näyttäytyi taas vähän eri värein kuin alku- tai keskikesästä. Meri muuttui kirkkaan sinisestä miltei mustaksi ja aurinko laski jo varhain häikäisemään suoraan melojan silmiin. Villigin takana aukeava aava meri vangitsi jälleen kauneudellaan, kaikkialla huokui rauha ja hiljaisuus. Ei tähän kuudentoista kilometrin kierrokseen taida koskaan kyllästyä. Rantaan tulleessa mietin vieläkö mahtaa ehtiä melom