Tänään, viikonlopun kunniaksi, nukuin pitkään ja tukevasti. Sitten ylös, aamukahvi tippumaan ja lehteä hakemaan. Silloin sen jo tiesin - tästä tulee hyvä päivä. Koko kevät on mennyt vain haaveillen melomisesta. Tekosyy tai ei, muut kiireet ovat pitäneet minut poissa mereltä. Mutta tänään lähden matkaan! Taidan olla vähän ruosteessa talven jäljiltä kun varusteiden pakkaaminen tuntuu kovin työläältä. Jostakin varaston perältä löydän kuitenkin rannesuojat, lippalakin, kännykkäpussin, melontatossut ja pelastusliivit. Lisäksi mukaan upouudet melontahanskat. Ehkäpä näillä pärjätään ja sitten vain pyörän selkään kohti Marjaniemen rantaa.
Päätän aloittaa melontakauden perinteisesti kiertämällä Vartiosaaren. Sopivan pituinen lenkki talven puuduttamille käsille. Tuuli on kohtalainen, joten mietin tiiviisti, miten päin lenkki kannatta tehdä. Mies on sitä mieltä, että myötäpäivään. Lähden siis matkaan ja jätän miehen laiturin reunalle virittelemään polkimiaan, aukkopeitettään, gps-laitettaan tai ehkäpä niitä kaikkia. Härkäsaaren kohdalla alan pohdiskella, kumpi suunta on myötäpäivään ja kumpi vastapäivään? Päätän suunnistaa Ramsinsalmea kohti. Valinta osoittautuu oikeaksi. Mies ottaa minut kiinni tuota pikaa ja kun kerron hänelle pähkäilystäni, hän ihmettelee, enkö tiedä miten päin kello kulkee. Etten tuntisi itseäni ihan typeräksi, muistan kuulleeni, että joillakin on vaikeuksia hahmottaa oikea ja vasen!
Melominen myötäpäivään sujuu niin mukavasti, että päätämme koukata Sarvastonlahden kautta. Joka kevät tämä melominen yllättää minut yhä uudestaan, aina samalla tavalla. Kuinka äkkiä olen irti kaikesta, vain muutaman kilometrin melottuani. Kurkiparvi lentää ylitsemme, joutsenia näemme maalla ja merellä. Veneitä on vähemmän kuin keskikesällä ja nautin siitäkin rauhasta.
Rantaan tultaessa olen melkein valmis lähtemään uudelle kierrokselle. Mutta onneksi on koko kesä ja toivottavasti monta melanvetoa vielä edessä!
Päätän aloittaa melontakauden perinteisesti kiertämällä Vartiosaaren. Sopivan pituinen lenkki talven puuduttamille käsille. Tuuli on kohtalainen, joten mietin tiiviisti, miten päin lenkki kannatta tehdä. Mies on sitä mieltä, että myötäpäivään. Lähden siis matkaan ja jätän miehen laiturin reunalle virittelemään polkimiaan, aukkopeitettään, gps-laitettaan tai ehkäpä niitä kaikkia. Härkäsaaren kohdalla alan pohdiskella, kumpi suunta on myötäpäivään ja kumpi vastapäivään? Päätän suunnistaa Ramsinsalmea kohti. Valinta osoittautuu oikeaksi. Mies ottaa minut kiinni tuota pikaa ja kun kerron hänelle pähkäilystäni, hän ihmettelee, enkö tiedä miten päin kello kulkee. Etten tuntisi itseäni ihan typeräksi, muistan kuulleeni, että joillakin on vaikeuksia hahmottaa oikea ja vasen!
Melominen myötäpäivään sujuu niin mukavasti, että päätämme koukata Sarvastonlahden kautta. Joka kevät tämä melominen yllättää minut yhä uudestaan, aina samalla tavalla. Kuinka äkkiä olen irti kaikesta, vain muutaman kilometrin melottuani. Kurkiparvi lentää ylitsemme, joutsenia näemme maalla ja merellä. Veneitä on vähemmän kuin keskikesällä ja nautin siitäkin rauhasta.
Rantaan tultaessa olen melkein valmis lähtemään uudelle kierrokselle. Mutta onneksi on koko kesä ja toivottavasti monta melanvetoa vielä edessä!
Kommentit
Lähetä kommentti