Jokainen Marjaniemen rannasta lähtevä meloja kirjoittaa merelle lähtiessään vajakirjaan lähtöaikansa lisäksi matkan määränpään. Aika usein siinä lukee 'lähivedet'. Ehkäpä siksi, ettei reitti ole etukäteen kovinkaan suunniteltu tai tietää jo valmiiksi tekevänsä vain muutaman tunnin lenkin. Näitä lähivesien melontoja olen minäkin viime viikoina harrastanut.
Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina piipahdimme Vartiosaaressa. Ajoitimme lähtömme niin, että ehdimme rantautua Vartiosaareen ennen puoltapäivää ja kulkea saaren keskiosassa olevaan metsäkirkkoon osallistuaksemme sunnuntaimessuun. Saarella vietettiin Vartiosaaripäivää ja moni muukin oli liikkellä. Kävimme myös katsastamasssa maisemat Viikinkikalliolta ja hetken viivähdimme vuohitallin pihamaalla kuunnellen lauluesityksiä. Halki viljelypalstojen ja kukkaloiston takaisin rantaan. Vajalle Marjaniemen rantaan kiersimme pienen mutkan kautta, matkaa lähivesillä kertyi kymmenisen kilometriä.
Seuraavana sunnuntaina lähivedet tarkoittivat lenkkiä Laajasalon ympäri. Oli upea kesäinen päivä, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja tuulta ei ollut nimeksikään. Jossain kymmenen kilometrin jälkeen puhkesin puhumaan ja kerroin, miten mukavaa tämä melominen on ja ihmettelin, miten voi kanootti kulkea näin kevyesti. Mies siitä innostuneena ehdotti välittömästi, että jospa kierrettäisiin samantein myös Kulosaari. Minä ehdotin vaihtoehdoksi Korkeasaaren kiertämistä ja ruokailua Pyysaaressa. Jotain rajaa sentään lähivesillä! Ehdotukseni voitti ja tuhdin aterian jälkeen palasimme vajalle, takana 21 kilometriä.
Olen tänä vuonna pitänyt itselleni antamani lupauksen enkä ole vajalla olevaa hikiviivastoa juuri vilkuillut. Mies on sinne tunnollisesti kilometrit merkinnyt, myöskin minulle. Viime viikkoisen melonnan jälkeen mies kertoi, että olen melonut neljäsataaseitsemänkymmentäyhdeksän kilometriä. Ei voi olla totta, missä välissä ne kilometrit ovat kertyneet? Sen verran asiasta innostuin, että houkuttelin miehen eilen merelle. Kaksikymmmentäyksi kilometriä on saatava kasaan! Santahaminan kierros voisi olla sopiva lähivesien lenkki, jolla kilometrit yltäisivät viidensadan tasalukuun. Mies mietti, olisi tuulta liikaa avomeriosuudella ja jotain muutakin hän valitti. Mutta armoa ei tunnettu ja lähdimme matkaan ennen puoltapäivää. Santahaminan takana olikin mitä mainioin melontakeli. Mukava sivuaallokko sekä sopivasta suunnasta tuleva tuuli siivitti matkaamme. Matkaa kertyi lähivesillä 22 kilometriä ja hikiviivastoon sain aloitettua uuden viivan, jossa komeilee nyt yhden kilometrin suoritus.
 |
| Vartiosaaren viljelypalstan loistoa |
 |
| Asuntoja en Vartiosaareen kaipaa, mutta voisiko tälle laiturille tehdä jotain? |
 |
| Pyysaaressa |
Olen tänä vuonna pitänyt itselleni antamani lupauksen enkä ole vajalla olevaa hikiviivastoa juuri vilkuillut. Mies on sinne tunnollisesti kilometrit merkinnyt, myöskin minulle. Viime viikkoisen melonnan jälkeen mies kertoi, että olen melonut neljäsataaseitsemänkymmentäyhdeksän kilometriä. Ei voi olla totta, missä välissä ne kilometrit ovat kertyneet? Sen verran asiasta innostuin, että houkuttelin miehen eilen merelle. Kaksikymmmentäyksi kilometriä on saatava kasaan! Santahaminan kierros voisi olla sopiva lähivesien lenkki, jolla kilometrit yltäisivät viidensadan tasalukuun. Mies mietti, olisi tuulta liikaa avomeriosuudella ja jotain muutakin hän valitti. Mutta armoa ei tunnettu ja lähdimme matkaan ennen puoltapäivää. Santahaminan takana olikin mitä mainioin melontakeli. Mukava sivuaallokko sekä sopivasta suunnasta tuleva tuuli siivitti matkaamme. Matkaa kertyi lähivesillä 22 kilometriä ja hikiviivastoon sain aloitettua uuden viivan, jossa komeilee nyt yhden kilometrin suoritus.
Kommentit
Lähetä kommentti