Eilen oli yksi kesän kauneimmista päivistä. Mitäpä muutakaan Helsingissä tulisi mieleen tehdä kuin lähteä Suomenlinnaan. Idea ei tietenkään ole yksin vain minun, vaan sinne on pyrkimässä monta muutakin lomailijaa ja viikonlopun viettäjää. Lautat ovat varmasti täynnä ja ruuhka joka paikassa melkoinen, mutta mitäpä siitä. Marjaniemen rannasta voi matkata sinne puolessatoista tunnissa ilman tarkempaa aikataulua ja jonottamista. Lähden matkaan omalla yksiköllä. Kylläpä meno tuntuu viime viikon kaksikkomelonnan jälkeen kevyeltä. Ei tavaroita kyydissä, ei tuulta! Matkaamme tällä kertaa Herttoniemen rannan kautta, kun keli vaikuttaa niin suosiolliselta. Positiivinen yllätys on, että puolenpäivän aikaan Suomenlinnan edustalla on veneliikenne harvinaisen hiljaista. Onnistumme tällä kertaa välttämään kaikki veneiden ja laivojen pärskeet ja pääsemme täysin kuivin vaattein perille.
Suomenlinnassa ei ole mitenkään liikaa rantautumispaikkoja kanooteille. Usein olemme meloneet Tykistönlahden kautta ja rantautuneet heti sillan jälkeen lähelle Suomenlinnakeskusta. Nyt melomme päälaiturin ohitse ja löydämme hyvän rantautumspaikan Pikku Mustasaaren ja Länsi-Mustasaaren välisen sillan kupeesta. Kiipeämme Mustasaaren kärkeen ihailemaan näköalaa ja nauttimaan mukanamme olevat kahvit ja leivät. Ruuhkasta ei ole tällä saarella tietoakaan. Retken päätteeksi keksimme haluta jäätelöt saaren upouudesta kaupasta. Emme kuitenkaan toteuta mielitekoamme, koska kassajonot ovat melkoiset.
Paluumatkalla koen jotain aivan uutta. Pääsemme vain vähän matkaa eteenpäin, kun huomaamme Kaivopuiston peittyneen merisumuun. Kohta ei erota Tuomiokirkkoa eikä Katajanokkaa. Kanootin nokkani on kohti Laajasalon vanhoja öljysäiliöitä, joista yksi toisensa jälkeen peittyy sumuun. Jossain kuuluu laivojen antamia äänimerkkejä. Näkisipä vain, ovatko ne tulossa vai menossa! Onneksi nämä seudut ovat tuttuja ja Laajasalon rannan saavutamme tuota pikaa. Rantaa pitkin meloessa tuntuu ihan turvalliselta. Mutta yhtä nopesti kuin sumu valtasi alaa, se tuntuu häipyvänkin. Herttoniemen kohdalla kaikki on taas selkeää ja aurinko paistaa täysin sinsiseltä taivaalta.
Suomenlinnassa ei ole mitenkään liikaa rantautumispaikkoja kanooteille. Usein olemme meloneet Tykistönlahden kautta ja rantautuneet heti sillan jälkeen lähelle Suomenlinnakeskusta. Nyt melomme päälaiturin ohitse ja löydämme hyvän rantautumspaikan Pikku Mustasaaren ja Länsi-Mustasaaren välisen sillan kupeesta. Kiipeämme Mustasaaren kärkeen ihailemaan näköalaa ja nauttimaan mukanamme olevat kahvit ja leivät. Ruuhkasta ei ole tällä saarella tietoakaan. Retken päätteeksi keksimme haluta jäätelöt saaren upouudesta kaupasta. Emme kuitenkaan toteuta mielitekoamme, koska kassajonot ovat melkoiset.
Kommentit
Lähetä kommentti