Tänään, lauantaina, oli suunnitelmissa pitää kotipäivä puuhastellen kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Aamupäivän osalta suunnitelma onnistui täydellisesti, ulkona satoi vettä eikä meri kutsunut minua lainkaan. Iltapäivän puolella, juuri sopivasti kun olin ryhtymässä siivouspuuhiin, taivas selkeni ja päivä alkoikin tuntua ihan melottavalta. Miestä ei tarvinnut paljonkaan houkutella matkaan, olinhan varannut hänellekin kaikenlaista tekemistä.
Marjaniemeen tullessamme huomasin ihmeekseni vajarannan olevan aivan hiljainen. Vain muutama kanootti oli pois paikoiltaan, lieneekö syynä pitkä viikonloppu vai koulujen päättäjäiset? Ilma lämpeni koko ajan, merelläkään ei ollut liikennettä minkään vertaa. Olipa mukavaa, että lähdimme matkaan! Koska päivä oli jo pitkällä, päätimme tehdä vain pienen lenkin, Sarvastonlahden kiertäminen tuntui siihen tarkoitukseen sopivalta. Meloimme rauhallista vauhtia tyynellä kelillä ja ajatukset kotiaskareista haihtuivat äkkiä jonnekin kauas pois. Sarvastonlahdelle päästyämme keskityin katselemaan kaislikossa olevia linnunpesiä. Niitä ei ollut yksi eikä kaksi, vaan paljon enemmän.Yksi silkkiuikku hautoi keskittyneesti munia aivan kaislikon reunamilla ja päätin saada tuosta tilanteesta hienon kuvan. Mutta kamera oli jäänyt kotiin ja ennen kuin olin kaivanut kännykän esiin ja auringon sokaisemana yrittänyt painella kameranappulaa, oli lintu hädissänsä hävinnyt pesästä ja kanoottini liukunut ohi hyvän kuvakulman. Näinpähän sentään kolme munaa pesässä! En raaskinut häiriköidä linnun pesintää enempää, vaan jatkoin matkaa.
Mies oli melonut mietteissänsä perässäni ja kysyi sitten yllättäen: 'Soiko minun puhelimeni vai mistä tuo musiikki kuuluu?' Miehen kännykkä oli hänen kaulassaan ja hieman ihmettelin tuota minulle esitettyä kysymystä. Samalla musiikki voimistui ja tajusin sen tulevan edessä olevalta rannalta. Lieneekö ollut jonkun valmistujaisjuhlat meneillään? Sävelet soivat uskomattoman kauniisti merelle. Kaunis, tuttu kappale, mutta en millään keksinyt, mistä kappaleesta oli kyse. Olisin voinut pysähtyä siihen paikkaan pidemmäksikin aikaa kuuntelemaan tuota soitantaa. Mies oli kuitenkin siinä vaiheessa ymmärtänyt, ettei hänen puhelimensa soinutkaan ja jatkoi tyytyväisenä taivaltaan. Mitäpä minä muuta kuin miehen matkaan.
Ihan suoraan emme malttaneet suunnistaa takaisin Marjaniemeen vaan kävimme ihastelemassa myös Saunalahden rauhaa ja ihania huviloita.
Kotiin palattuani tuo Sarvastonlahdella kuulemani kappale soi päässäni edelleen. Pakko oli kaivaa laulukirja esiin - ja löytyihän se sieltä: Yön väistyessä, elokuvasta Musta Orfeus.
Marjaniemeen tullessamme huomasin ihmeekseni vajarannan olevan aivan hiljainen. Vain muutama kanootti oli pois paikoiltaan, lieneekö syynä pitkä viikonloppu vai koulujen päättäjäiset? Ilma lämpeni koko ajan, merelläkään ei ollut liikennettä minkään vertaa. Olipa mukavaa, että lähdimme matkaan! Koska päivä oli jo pitkällä, päätimme tehdä vain pienen lenkin, Sarvastonlahden kiertäminen tuntui siihen tarkoitukseen sopivalta. Meloimme rauhallista vauhtia tyynellä kelillä ja ajatukset kotiaskareista haihtuivat äkkiä jonnekin kauas pois. Sarvastonlahdelle päästyämme keskityin katselemaan kaislikossa olevia linnunpesiä. Niitä ei ollut yksi eikä kaksi, vaan paljon enemmän.Yksi silkkiuikku hautoi keskittyneesti munia aivan kaislikon reunamilla ja päätin saada tuosta tilanteesta hienon kuvan. Mutta kamera oli jäänyt kotiin ja ennen kuin olin kaivanut kännykän esiin ja auringon sokaisemana yrittänyt painella kameranappulaa, oli lintu hädissänsä hävinnyt pesästä ja kanoottini liukunut ohi hyvän kuvakulman. Näinpähän sentään kolme munaa pesässä! En raaskinut häiriköidä linnun pesintää enempää, vaan jatkoin matkaa.
 |
| Saunalahden pohjukassa |
Ihan suoraan emme malttaneet suunnistaa takaisin Marjaniemeen vaan kävimme ihastelemassa myös Saunalahden rauhaa ja ihania huviloita.
Kotiin palattuani tuo Sarvastonlahdella kuulemani kappale soi päässäni edelleen. Pakko oli kaivaa laulukirja esiin - ja löytyihän se sieltä: Yön väistyessä, elokuvasta Musta Orfeus.
Kommentit
Lähetä kommentti