Päivän reitti Marjaniemestä kulki tänään Kulosaaren ympäri. Ensin matkasin Vartiosaaren ja Tammisalon editse kohti kanavaa. Lähdin matkaan tovin ennen miestä ja oletin hänen saavan minut kiinni kanavan valoihin tultaessa. Valot vaihtuivat kohdallani juuri sopivasti vihreälle ja niinpä jatkoin matkaani, miehestä välittämättä, ohi Herttoniemen uimarannan ja Pikisaaren. Tässä vaiheessa ryhdyin jo ihmettelemään, missä mies viipyilee, ketään ei takanani näkynyt. Hetken odotettuani mies tuli näkyviin ja lähemmäs päästyään selvisi viivästyksen syy. Miehellä oli lapa irronnut melasta! Hän sai sen jotenkuten kiinnitettyä paikoilleen, mutta vähän huteralta meno vaikutti. Mutta tosi mies ei pienestä säikähdä ja hän oli täysin valmis jatkamaan matkaa. Emme tälläkään kertaa pysähtyneet aterioimaan Kulosaaren Kasinolle,  vaan jatkoimme  matkaa banaanin ja tuoremehun voimin kohti Kalasatamaa. Talven jälkeen tuo ranta näytti taas täysin toisenlaiselta, taloja oli noussut  lisää ja uusia rakennetaan kovaa vauhtia. Kivinokan kohdalle saavuttuamme muistan taas kaikki talven kirjoittelut ja keskustelut saaren tulevaisuudesta.  Kunpa tuo saari saisi säilyä vapaa-ajan käytössä kaikista Helsingin kaupungin rakennussuunnitelmista huolimatta!

Matka on jo reilusti yli puolivälin kun alitamme toisen  metrosillan ja palaamme kohti Herttoniemen rantaa. Venerannassa käy kova kuhina, veneitä kaivetaan pressujen alta, pestään, paikataan ja maalataan. Olen antanut itseni ymmärtää, että suurimmalle osalle veneilijöistä tämä vaihe on mukava ja innostava - edessä kesän kaikki odotetut seikkailut.  Siitä huolimatta olen tyytyväinen, että kanootin vesille lasku sujuu keväisin ilman mitään eri operaatioita!

Palaamme takaisin Marjaniemeen Tammisalon kanavan kautta. Mattolaiturilla on vielä hiljaista, sen sijaan kanavan kävelyreitit  ovat täynnä lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia. Näin keväisin näen tämänkin paikan eri silmin. Mikä ihana keidas kiviseinineen ja kaislikkoineen, miltei keskellä kaupunkia!

Sää kulkee kulkuaan  muutaman tunnin matkan aikana. Marjaniemen rannasta lähdimme sumuisessa, tihkuisessa säässä. Sormia palelsi. Jossain vaiheessa huomasin auringon paistavan jo miltei pilvettömältä taivaalta ja kaipasin aurinkorasvaa nenänpäähäni. Tammisalon kanavan jälkeen tuuli nousi, mutta ei haitaksi asti. Minulla on kuuma! Mutta olipa keli ja tuuli mikä tahansa, tämä reitti on yleensä aina melottavissa.

Kulosaaren edustalla, Varjosaaren rannalla

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

LÄHIMATKAILUA MELOEN

Miehen matkassa Norjaan

MELONTARETKI AHVENANMAALLE 2021