LÄHIMATKAILUA MELOEN

MELONTAA JA LUKUELÄMYKSIÄ

Takana vuosikymmenen lämpimin syyskuu ja minä onneton olen ehtinyt merelle vain pari kertaa. Nyt vihdoin edessä vähemmän ohjelmoitu viikonloppu ja niinpä lauantaina puolen päivään aikaan suunnistamme merelle, mies ja minä. Tiedän monen melojan tähän aikaan vuodesta  tähyilevän sopivaa syysmyrskyä ja kunnon aallokoita. Minä iloitsen erityisesti siitä, että juuri tälle viikonlopulle on luvattu tuuletonta keliä.

Matkaani pyrkii  joku ihme ötökkä, joka sitkeästi oleilee aukkopeitteelläni. En halua sitä mukaani ja säälimättömästi huidon sen hyiseen veteen. Sen sijaan kiinnitän melaani uudet tuulensuojarukkaset, jotka voitin pääkaupunkimelonnan arpajaisissa. Ovatpa mukavan oloiset ja toimivat!

Lähdemme kiertämään Santahaminan. Tihkusade on loppunut, tuule ei juuri mitään ja Santahaminan takana pääsemme eroon yllättävän vilkkaasta veneliikenteestä. Taivas on edelleen sitkeästi pilviverhon takana ja meno on leppoisaa pienen pienessä mainingissa. Nyt ei ihailla auringon kimmellystä meren pinnassa. Mutta kuinka kaunista voi olla  pelkkä harmauskin!

Kiire kun ei ole mihinkään niin pysähdymme kahvitauolle Kuninkaansaaren kärkeen. Siellä huomaa, kuinka matalalla vesi on. Alkukesästä sinne oli hyvä rantautua, nyt kanootit raaputtavat enemmän ja vähemmän rantakiviä. Ja sen verran syksy tuntuu nahoisamme, että juomme kahvit suht' rivakasti ja jatkamme matkaa. 

Ramssinsalmessa on tänään kovin kummallisen näköistä. Aiemmin päivällä paikalla oli vene miehistöineen ja he heittelivät valkoisia säkkejä mereen. Pongasin merestä myös pitkän putken ja betonirenkaita.  Etteivät vain ole alkaneet rakentaa jotain Vartiosaaren asustusta varten! Mistähän mahtaa olla oikeasti kyse?

Kahdenkymmenen kilometrin jälkeen rantaudumme lainamökin rantaan. Sauna lämpiämään ja sisätiloihin iltaa viettämään. Sitä ennen kierrän pienen saaren ympäri ja ihailen ympärillä olevaa ruskaa. Ja kun ilta saa, en pääsekään huokailemaan kaunista auringonlaskua, vaan vastarannalla loistavia kaupungin valoja. 

Päivän ulkoilun ja ja saunomisen jälkeen tarkoitukseni on kaivaa mukaan ottamani romaani esille. Mutta olenkin unohtanut sen kotiin. Mutta eipä hätiä, miehellä on tabletti pussissaan ja hän tarjoilee sieltä minulle e-kirjan luettavaksi. Ja vieläpä kirjan, joka vie minut mukanaan heti ensimmäiseltä sivultaan. On se vaan hyvä ottaa mies ja hänen tekniikkansa mukaan melontamatkoille!

Seuraava aamuna jatkan lukuelämystä aamukahvin kera. Olisin voinut jäädä sihen paikalleni loppupäiväksi, mutta mies patistaa matkaan. Hyvä niin, sillä tänään aurinko pilkahtelee lämpimästi pilvien raosta ja ruskan värit näyttävät entistä kauniimmilta. Kierrämme Kulosaaren ja sitten kohti kotia valmistautumaan tulevaan työviikkoon.