VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ
Minulla on kuuma! Olen melonut muutaman hassun kilometrin ja ihmettelen miten syyskuun lauantaina voi olla näin näännyksissä. No, voihan sitä olla, kun pukeutuu muutaman tunnin melontaa varten ihan väärin.
En ole käynyt melomassa vähään aikaan ja tänään matkaan lähtiessäni tarkistin kalenterista, että syyskuun puoliväli lähenee kovaa vauhtia. Siispä päätin, että tarvitsen puseroita vähintäänkin kaksi ja vielä tuubin kaulaani.Suurin moka oli laittaa jalkaani uudenuutukaiset sadehousut. Hiostavampaa vaatekappaletta en muista aiemmin hankkineeeni!
Olisi pitänyt muistaa vanha viisaus: kannattaa katsoa ulos eikä kalenteriin.
Olin matkalla Kulosaaren ympäri ja alkumatkasta kohtuullisen kova myötätuuli vauhditti matkaani. Taivas oli sineä täynnä ja kesäiset poutapilvet kulkivat taivaalla. Aurinko paistoi eikä mikään maisemassa kertonut syksyn saapumisesta.
Yliskylän sillan jälkeen, Tullisaaren ja Pyysaaren edustalla oli liikenne aivan huipussaan. Veneitä, purjeita ja moottoreita tuli ja meni, vesibussi löi tavallisen kivat aallot kanootin kylkeen. Pyysaaren vierasvenesatamaan pyrkivä veneilijä tähyili tiiviisti tyhjää laituripaikkaa kaarrellen ohjauksensa kanssa sinne tänne. Hetkeen en todellakaan tiennyt miten väistelisin tätä kaikkea.
Kun sitten löysin sopivan kolon ja olin valmistautumassa väylän yli kohti Kulosaarta, äkkäsin hurjaa vauhtia kiitävät kirkkoveneet. Eikä niitä ollut vain yksi tai kaksi vaan monen monta lisää. Kävivät kääntymässä Herttoniemen rannan edessä palatakseen takaisin jonnekin Helsingin keskustan suuntaan. Mistähän kisasta oli kyse? Upean näköistä menoa.
Upean näköinen oli myös morsiuspari, joka vietti Kulosaaren Casinolla häitään. Kylläpä oli osunu heidän kohdalleen ihana kesäinen päivä.
Minulla on kuuma! Olen melonut muutaman hassun kilometrin ja ihmettelen miten syyskuun lauantaina voi olla näin näännyksissä. No, voihan sitä olla, kun pukeutuu muutaman tunnin melontaa varten ihan väärin.
En ole käynyt melomassa vähään aikaan ja tänään matkaan lähtiessäni tarkistin kalenterista, että syyskuun puoliväli lähenee kovaa vauhtia. Siispä päätin, että tarvitsen puseroita vähintäänkin kaksi ja vielä tuubin kaulaani.Suurin moka oli laittaa jalkaani uudenuutukaiset sadehousut. Hiostavampaa vaatekappaletta en muista aiemmin hankkineeeni!
Olisi pitänyt muistaa vanha viisaus: kannattaa katsoa ulos eikä kalenteriin.
Olin matkalla Kulosaaren ympäri ja alkumatkasta kohtuullisen kova myötätuuli vauhditti matkaani. Taivas oli sineä täynnä ja kesäiset poutapilvet kulkivat taivaalla. Aurinko paistoi eikä mikään maisemassa kertonut syksyn saapumisesta.
Yliskylän sillan jälkeen, Tullisaaren ja Pyysaaren edustalla oli liikenne aivan huipussaan. Veneitä, purjeita ja moottoreita tuli ja meni, vesibussi löi tavallisen kivat aallot kanootin kylkeen. Pyysaaren vierasvenesatamaan pyrkivä veneilijä tähyili tiiviisti tyhjää laituripaikkaa kaarrellen ohjauksensa kanssa sinne tänne. Hetkeen en todellakaan tiennyt miten väistelisin tätä kaikkea.
Kun sitten löysin sopivan kolon ja olin valmistautumassa väylän yli kohti Kulosaarta, äkkäsin hurjaa vauhtia kiitävät kirkkoveneet. Eikä niitä ollut vain yksi tai kaksi vaan monen monta lisää. Kävivät kääntymässä Herttoniemen rannan edessä palatakseen takaisin jonnekin Helsingin keskustan suuntaan. Mistähän kisasta oli kyse? Upean näköistä menoa.
Upean näköinen oli myös morsiuspari, joka vietti Kulosaaren Casinolla häitään. Kylläpä oli osunu heidän kohdalleen ihana kesäinen päivä.
Minä jatkoin matkaani sadehousut jalassa ja lippalakki päässä. Loppumatkan kuljin kunnon vastatuuleen. Mutta sehän virkisti tätä väärin pukeutunutta melojaa.
Kommentit
Lähetä kommentti