AURINKOISESSA SYYSSÄÄSSÄ
Lokakuuta mennään ja melontakausi jatkuu aina vaan. Tosin omalla kohdallani melontakerrat ovat viikkojen myötä harvenneet kovastikin. Työpäivän päätteeksi ei juuri tule lähdettyä melomaan illan pimeyteen.
Viime viikolla töihin pyöräillessä ja pihatöissä puuhatessa tuntui ilmanala jo tosi jäätävältä. Tämän kokemuksen myötä ajatukseni oli käydä viikonloppuna kääntämässä ulkoaitauksessa oleva kanoottimme talviteloilleen. Mutta toisin kävi. Sunnuntaiaamu valkeni niin uskomattoman kauniina että otinkin melontavarusteet mukaan rantaan. Ja kyllä kannatti.
Taivas oli sininen ja tuulen vire kohtuullinen. Suunnistimme Ramsinsalmesta eteenpäin, johonkin vaan. Aurinko kimmelsi vedenpinnassa ja tuntui ihan kesältä. Jotakin oli kuitenkin toisin. Ruskan värit olivat jo näkyvissä, ja sitä vasten meren sini näytti entistä upeammalta.
Lokakuuta mennään ja melontakausi jatkuu aina vaan. Tosin omalla kohdallani melontakerrat ovat viikkojen myötä harvenneet kovastikin. Työpäivän päätteeksi ei juuri tule lähdettyä melomaan illan pimeyteen.
Viime viikolla töihin pyöräillessä ja pihatöissä puuhatessa tuntui ilmanala jo tosi jäätävältä. Tämän kokemuksen myötä ajatukseni oli käydä viikonloppuna kääntämässä ulkoaitauksessa oleva kanoottimme talviteloilleen. Mutta toisin kävi. Sunnuntaiaamu valkeni niin uskomattoman kauniina että otinkin melontavarusteet mukaan rantaan. Ja kyllä kannatti.
Taivas oli sininen ja tuulen vire kohtuullinen. Suunnistimme Ramsinsalmesta eteenpäin, johonkin vaan. Aurinko kimmelsi vedenpinnassa ja tuntui ihan kesältä. Jotakin oli kuitenkin toisin. Ruskan värit olivat jo näkyvissä, ja sitä vasten meren sini näytti entistä upeammalta.
Merellä oli myös uskomattoman hiljaista. Muutamaa purjevenettä lukuunottamatta veneliikennettä ei juuri ollut. Saaret olivat tyhjillään, veneet nostettu rantaan laitureilta ja pihat siistitty talven tulla. Uskomaton sunnuntaipäivän tunnelma Helsingin edustalla. Melkein kuin jossain erämaassa meloisi.
Meloskelimme Kivisaaren, Leikosaaren ja muiden lähisaarten ympärillä ja palasimme sitten Villingin reunaa seuraten takaisin kohti Marjaniemeä. Nostin kanootin ylös, pyyhin sen kuivaksi ja nostin omalle paikalleen ulkoaitaukseen. Käänsin sen talvea varten ylösalaisin. Mutta voi olla, että käännän sen vielä uudestaan ja lähden melomaan ennen talven tuloa.
Kommentit
Lähetä kommentti