Saimaa



SAIMAA 14.- 22.6. 2022

Mies ilmoitti jo keväällä, että haluaa tämä vuonna melomaan Saimaalle. Minä halusin vältellä sulkukanavia. Kumpikaan ei halunnut reitille, jossa olisi kanto-osuuksia. Näiden pohjalta päädyimme kiertämään Sääminginsalon saaren. Matkan varrelle varrelle osuisi mm. Oravi, Savonranta, Raikuun avokanava, Punkaharju ja Savonlinna. Matkaa kertyisi noin 200 km. 

Niinpä pysäköimme auton tiistaina SaimaaOravi Holidayn pihalle. Ostimme kumpikin 20 euron ruoka-annokset ja  maksoimme autoparkista kymmenen euroa. Vesiastioiden täyttö ja WC:n käyttö nolla euroa. Kaupan päälle saimme ystävällistä palvelua ja ohjeet, missä pakata kanootit. Siis kertakaikkisen hyvä lähtöpaikka.

Mies ei mahdu kajakkiin

Tavanomaisen säätämisen jälkeen kaikki tavarat mahtuivat mukaan ja melontamatka saattoi alkaa. Järvi oli aivan tyyni ja niinpä ensimmäinen etappimme, Reposaaren retkisatama, löytyi leppoisasti meloskellen. 

Reposaaressa oli laituri, jota melojakin saattoi hyödyntää. 

Pienen mehutauon jälkeen jatkoimme ensimmäiseen yöpymiskohteeseen, Jouhivuoren retkisatamaan.Paikka oli siisti, vähän pusikossa ja siten hyttysiä oli heti riesanamme enemmän kuin olisi tarvinnut. Mutta aurinko paistoi, linnut lauloivat ja Jouhivuoren laelta oli upeat maisemat!

Jouhivuoren maisemia

Keskiviikkona aamu alkoi ja päivä jatkui vesisateessa. Illallakin tuli vettä. Mitäs siinä voi tehdä muuta kuin meloa,nyt aikamoisen pohjoistuulen siivittämänä.  Pidimme yhden maatauon Hirviniemen retkisatamassa. Aikamoista pusikkoa tämäkin paikka, mutta nyt oli tärkeintä eväiden syönti laavulla sateelta suojassa. 

 Iltapäivällä rantauduimme Pistalanharjun retkisatamaan. Tämä leiripaikka oli aivan mainio. Upeat maisemat, ympärillä harjumetsät, tilaa usealle teltalle ja hiekkapohjainen ranta. Iltanuotiolla vaihdoimme kokemuksia vesiretkeilystä yhden veneilijän kanssa, joka oli soutaen matkalla.

Jaksaisinko minä soutaa?

Torstaiaamuna
heräsimme pohtimaan, voiko tänään matkaa jatkaa laisinkaan. Tuulta oli luvassa10m/s ja puuskissa jopa 15m/s. Mies päätti, että kyllä me selviämme ja niin suuntasimme kohti Puruvettä, sateen saattelemana tietenkin. Päivään mahtui alku- ja loppumatkan myötätuuli, kanavien tuoma suojainen osuus ja vastatuuleen irvistely. Matka vesistöstä toiseen oli siis aika mutkitteleva. 

Myötäaallokossa

Raikuun kanavan kohdalla meillä oli alunperin tarkoitus rantautua ja tutustua Salpa-asemaan.
 Mutta siinä vesisateessa ei vain tullut noustua kajakista.


Kanavasta pääsee läpi vain hyvin pienillä veneillä

Aikamoisen myrskyosuuden jälkeen saavuimme Hevossalon retkisatamaan. Kauniilla ilmalla olisi varmaan ajatus ollut toinen, mutta nyt paikka oli lähinnä suuri pettymys. Niemenkärjen hiekkadyyni oli upea , mutta tuuli puhalsi vimmatusti joka suunnasta. Retkisatamassa ei ollut katettua laavua ja paikka oli harvinaisen sotkuinen. 

Mutta tuuli vain yltyi ja seuraava varma leiripaikka olisi ollut turhan kaukana. Siispä teltta ja tarppi pystyyn ja ruokailemaan niiden suojassa + 9 asteen lämmössä. Kyllä retkeily on mukavaa! 

Hevossalon hiekkadyyni

Perjantaina
lähdimme matkaan kohti Punkaharjua. Mies oli puhunut edellisenä iltana sen verran kummallisia ajatuksia tämän saderetken tarpeettomuudesta, että oli otettava uudet kujeet käyttöön. Sovimme yöpyvämme seuraavaksi leirintäalueen mökissä ja mies pääsisi saunaan.

Mutta sitä ennen koukkasimme Hytermän kautta. Tämä on upea saari, jossa on Romu-Heikin aikoinaan kivistä ja myllynkivistä rakennuttamia kiviportaita ja muita ihmeellisiä  projekteja. Kaikkea sitä löytääkin melontamatkalla!



Aika monta kiveä kannettu

Punkaharjun campingalue oli positiivinen yllätys. Mökit siistejä, ravintolan pizza hyvää ja kajakit sai rantaan ihan mökin eteen. Ihan kivaa vaihtelua sateisen telttailun jälkeen.

Ennen leirintäaluetta on Harjuportin rannassa
                                                                kätevä melontalaituri

Mitä ihmettä, lauantaiaamuna paistoi aurinko. Koska mökkiyön jälkeen ei tarvinnut pakata telttaa, ei koota ja purkaa trangiaa, venyi lähtö tietenkin  tavallista myöhäisemmäksi. Lisäksi minulla oli Iso Ongelma. Luopuako kevytkuivapuvusta, jolla olin matkannut ensimmäistä päivää lukuunottamatta. Mies totesi, että illansuulle oli taas luvassa sadetta, joten en luopunut. 

Tämän päivän maaliksi olimme valinneet Iso-Kankaisen retkisataman. Mahtava paikka, ja miten mahtava olisi ollutkaan,jos sadetta ei olisi tullutkaan. Mutta tulihan se, ja entistä voimallisempana. Miehen mieltä sentään piristi telttasauna. Saarella oleva poikaporukka tarjosi ystävällisesti tähän mahdollisuuden. Vähemmän ystävällinen teko oli huudattaa radiota täysillä meidän mentyä nukkumaan. Mutta ei pidä pienistä  valittaa.😏

Tihkusateessa on tunnelmaa

Sunnuntaina soi kello aamukuudelta. Avasimme silmämme todetaksemme, että ulkona tuuli, satoi ja ukkonen jyrähteli. Käänsimme kylkeä ja jatkoimme unten mailla. Parin tunnin päästä nousimme aamukahville ja tuuli oli siinä vaiheessa yltynyt yli sääennusteiden. Eipä siis lähdetty saarelta mihinkään. 

Aamupäivän piristykseksi kiersimme IsoKankaisen saaren luontopolun, metsä harjuineen oli kyllä erityisen upea.

Kuka hän on?

Harmiksemme retkisataman sijaitsi saaren länsirannalla ja tuuli puhalsi siihen suoraan voimallaan. Keittokatoksesta ei juuri apua ollut, kun vesi vihmoi suoraan silmille. Niinpä päivä kului enimmäkseen teltassa kirjaa lukien.

Kaikki on märkää ja teltta sortuu!

Ja vihdoin maanantaiaamuna kaikki oli toisin. Tuuli oli tyytynyt 4-5m/s ja sadetta ei ollut tiedossa. Aamu kuudelta oli vielä kylmää, mutta se ei haitannut intoamme jatkaa matkaa.

Heti muutaman kilometrin jälkeen kävimme katsastamassa toisen retkisataman, joka oli ollut vaihtoehtona Iso-Kankaiselle. Olisimmepa valinneet tämän Suuri-Simuran! Retkisataman oli suojassa lähes kaikilta tuulilta. Nyt emme sentään tähän pysähtyneet tähän pidempään, vaan jatkoimme Savonlinnaan. 

Savonlinnan voi ohittaa monesta kohdasta, me menimme tietenkin Olavinlinnan ympäri. Joku oli varoittanut, että linnan ympärillä  on kova virtaus. No olihan siinä jonkinlainen, muttei se melontaa haitannut. Taitavat nuo veneilijät vain olla kovin varovaisia 😏

Savonlinnan jälkeen olimme katsoneet valmiiksi taukopaikan Paskosaaresta. Nimestään huolimatta aivan verraton paikka, rantautuminen oli mahdollista monestakin kohtaa ja tarvittaessa telttapaikkojakin olisi löytynyt. Tätä ei ole merkitty retkisaareksi,  kukahan mahtaa ylläpitää tätä.

Näkymä Paskosaaresta

Tämän päivän määränpäänä oli päätyä Linnansaaren kansallispuistoon. Siellä yöpymispaikkoja riittää, me törmäsimme ensimmäiseksi aivan ihastuttavaan Pöljänsaareen. Ilta-aurinko paistoi, kävimme uimassa ja mies paisteli lätyt iltanuotiolla. 

Pöljäsaaren reunamalta löytyi hylky.

Tiistain piti olla takuuvarma puotapöivä. Mutta ei! Aamulla saaren takana paistoi hetken aurinko, järveen heijastui sateenkaari ja päälleni satoi vettä. Netin mukaan Suomen yli kulki kaksi paikallista sadekuuroja, joista toinen oli juuri yllämme! Niinpä takaisin telttaan ja tavaroiden pakkaus sai odottaa sateen ohi.

Päivän ohjelmassa oli tänään eisenkummempaa kuin  melontaa. Ensin tauolle Mäntyluodolle, joka oli ehkäpä kaunein  retkisatama tälle matkalle. Tuon pienen luodon pieneltä mäennyppylältä oli aivan upeat näkymät Haukivedelle. 

Mäntyluodon maisemia

Illaksi meloimme Kirvessaareen. Upea paikka oli tämäkin. Vai onko niin, että kun vihdoin aurinko paistaa eikä palella lainkaan, niin kaikki on kaksinverroin kaunehimpaa? Ja vihdoin tarkenin loikoilemaan riippukeinuun. 

Kirvessaaren iltarauha

Keskiviikkoaamuna ilmassa oli lähdön haikeaa tunnelmaa. Tänään olisi edessä pieni pyrähdys takaisin Oraviin. Nyt meloin suurimman osan matkasta miehen peesissä ja kyllä sujuikin matka joutuisasti. Minulla kun on vähän paha tapa jäädä haahuilemaan ja maisemia katselemaan, sen sijaan että keskittyisin ja  meloisin reippaammin. Mutta kun nämä maisemat, niistä ei saa koskaan kyllikseen!













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MELONTARETKI AHVENANMAALLE 2021