MÖKKEILYÄ JA MELONTAA
Tavarat on pakattuna ja kanootit haettu vajarannasta auton katolle. Vielä on vuorossa kanoottien kiinnitysten varmistus ja viikon pituinen mökkiloma voi alkaa.
Edessä on sama pulma kuin yleensäkin vierasvenesatamiin tultaessa. Minne rantautua kanootin kanssa? Veneilijöille on kyllä kylttiä ja ohjetta jos jonkinlaista ja vapaita venepaikkoja yllin kyllin. Löydämme kuitenkin pienen etsimisen jälkeen laiturinpätkän, jolle nostamme kanootit. Enpä tiedä, onko luvallista vai ei. Kukaan ei kuitenkaan tule asiasta mitään huomauttamaan.
Tavarat on pakattuna ja kanootit haettu vajarannasta auton katolle. Vielä on vuorossa kanoottien kiinnitysten varmistus ja viikon pituinen mökkiloma voi alkaa.
Merimaskuun saavumme iltapäivällä ja ensimmäinen tehtävä on lämmittää sauna. Ja siinä saunanlämpöä odotellessa purkaa kanootit valmiiksi rantaan.
Saunomme ja heitämme talviturkin 15 asteiseen meriveteen. Minä olen tässä vaiheessa vakaasti siinä käsityksessä, että tämä riittää tälle päivälle. Miehellä on hieman eri käsitys asiasta. Iltakymmenen aikaan taivas kirkastuu ja ilta-aurinko paistaa uskomattoman upeasti mökkilaiturille. Me lähdemme tutustumaan uusiin maisemiin.
Rannoilta kuuluu jutustelua ja musiikkia. Veneitä lipuu harvakseltaan ohitsemme kohti ilta-aurinkoa. Kokkoja sytytellään. Nyt on juhannusaatto, hieno hetki iltamelonnalle.
Tiistaiaamusta nuorimmat mökkeilijät ovat lähdössä Muumimaailmaan jo ennenkuin kukaan aikuisista saa silmänsä kunnolla auki. Minä päätän jättää tuon retken väliin ja lähden Naantaliin meloen.
Aamukymmeneltä meri on täysin tyyni, ketään muita matkaajia ei merellä näy. Meno on vähän erilainen kuin juhannuksen päätteeksi sunnuntaina, jolloin veneitä kulki katkeamaton jono mökkirantamme editse.
Naantaliin on helppo suunnistaa, vaikka olenkin aivan oudoilla vesillä. Kanootin nokka oikealle ja muutaman saaren takaa jo häämöttää varma maamerkki, Naantalin kirkon torni. Vajaan kymmenen kilometrin jälkeen olen Naantalin satamassa.
Edessä on sama pulma kuin yleensäkin vierasvenesatamiin tultaessa. Minne rantautua kanootin kanssa? Veneilijöille on kyllä kylttiä ja ohjetta jos jonkinlaista ja vapaita venepaikkoja yllin kyllin. Löydämme kuitenkin pienen etsimisen jälkeen laiturinpätkän, jolle nostamme kanootit. Enpä tiedä, onko luvallista vai ei. Kukaan ei kuitenkaan tule asiasta mitään huomauttamaan.
Mieleen tulee edellisen päivän vierailu Rymättylän venesatamassa. Sieltä löytyi erillinen, tarpeeksi matala laituri kanoottia tai soutuvenettä varten. Näitä haluan lisää muuallekin, kiitos!
Kahvin ja jäätelön jälkeen lähdemme kotimatkalle. Kierrämme Kailon saaren, jossa Muumimaailma sijaitsee ja jatkamme siitä kohti toista seikkailukohdetta, Väiskin saarta. Sinnekään emme ilman pääsylippuja tohdi rantautua. Näiden saarten välissä on kaksi kallioluotoa. Toisella niistä asustaa sangen ouodon näköinen otus. 'Tietysti lehmä', toteaa 4-vuotias kun mökille saavuttuamme näytän hänelle kamerani kuvia.
Eipä aikaakaan kun koittaa torstai ja mökkiviikkomme viimeinen päivä. Siispä lähden melomaan. Koska Naantalissa tuli jo käytyä, suuntaan vuorostani mökkirannasta vasemmalle. Kierrän Kairamaan saaren ja palaan takaisin. Loistava reittivalinta, mennessä tuuli on vastainen ja takaisin pääsen kevyesti myötätuulessa!
Kovin on hiljaista näilläkin rannoilla. Sen sijaan siltojen alta olen joka päivä bongannut onkijoita suuren joukon. Taidan olla kalaisilla vesillä. Mielenkiintoisin kalastaja löytyy tämänpäiväiseltä reitiltä, mahtoiko saalis olla minkälainen?
Kovin on hiljaista näilläkin rannoilla. Sen sijaan siltojen alta olen joka päivä bongannut onkijoita suuren joukon. Taidan olla kalaisilla vesillä. Mielenkiintoisin kalastaja löytyy tämänpäiväiseltä reitiltä, mahtoiko saalis olla minkälainen?
Viikko Merimaskussa alkaa olla takana ja kanootit on nostettava taas auton kyytiin. Upea maa tämä Suomi, rantaviivaa ja saaristoa riittää melottavaksi loputtomiin. Ehkä ensi kesänä tutkin näitä seutuja lisää!
Kommentit
Lähetä kommentti