LÄHIMATKAILUA MELOEN

KANAVILLA JA KANSALLISPUISTOSSA

Viime viikko kului mökkielämää viettäen Heinävedellä. Kanootit olivat tietysti mukana, mutta ne saivat oleskella melkoisen rauhassa hiekkarannalla. Minä keskityin syömään, saunomaan ja leikkimään lapsellisia leikkejä. Jostain syystä mieskään ei kovin paljon jaksanut liikutella kanoottiaan.
Lomaviikon loppupuolella mies päätti, että löhöily loppuisi nyt ja me voisimme meloa Heinävedeltä Kolovedelle. Minä emmin vähän aikaa, mutta sillä aikaa mies oli jo suunnitellut logistiikan kohdalleen. 

Niinpä lauantaiaamuna havaitsin, että automme oli kuljetettu Kirkkorantaan Koloveden reunamille.Taivas oli pilvessa ja lämpöasteita tuskin kymmentä Kermajärven rantamilla ja minä  pakkailin tavaroita kanoottiin kohmeisin sormin.Täytyy myöntää, että motivaationi ei ollut kovin korkealla, mutta eihän täältä muutenkaan kuin melomalla pois pääsisi. 

Onks pakko lähtee?

Ensimmäisen noin kymmenen kilometrin jälkeen saavuimme Kerman kanavalle. Tämäkin vielä, en minä minä tiedä miten kanavasta pääsee läpi kanootin kanssa! Mutta turhaan hermoilin, selkeät ohjeet löytyivät laiturin reunasta. Kiskaise  köydestä, seuraa merkkivaloja ja sitten vain sulkuun. Vesi laskee muutaman metrin, sulku auvautuu toisesta päästä ja sitten jatkamaan matkaa.Hyvinhän se sujui! 

Muutaman kilometrin jälkeen oli vuorossa  Vihovuonteen kanava ja sama  uusiksi. Päivän aikana kuljimme myös Pilpan kanavan läpi, joten homma tuli varmasti selväksi. Myös miehelle, joka matkasi ensimmäistä läpi sulkujen.

Vihovuonteen kanavalla

Pilpan kanavalla

Näiden kanavien lisäksi matkamme kulki Vääräkosken kanavan kautta. Tässä kanavassa ei ole sulkuja, mutta voimakkeiden virtausten takia kanavassa on liikennevalot veneitä varten. Me toimimme kuuliaisesti ohjetaulun mukaan ja odotimme vihreää valoa. Jälkeenpäin totesimme vähän huvittuneina, että tässä kohtaa tuo liikennevalo-ohjaus tuskin koskee kanootteja. Veneet pääsevät väyläänsä pitkin kyllä meidän ohi ja meitä vastaan.

Mies oli tapansa mukaan suunnitellut reitin huolella ja ajatuksella ja niinpä kuljimme tämän päivän mukavasti myötävirrassa. Varsinkin tuo Vääräkosken kohdalla oleva virtaus oli sen verran voimakasta, että melominen oli varsin leppoisaa. Motivaationi tähän melontamatkaan alkoi nousta kummasti. 

Virta venhettä vie

Saavuimme illansuussa Koloveden maisemiin ja rantauduimme Pitkäsaareen. Muistikuvamme oli oikea ja tämä retkisaari oli yhtä upea paikka kuin viime vuonnakin. Vaikka saarella oli muitakin matkaajia, me onnistuimme valtaamaan saman hyvän telttapaikan kuin edellisenä kerralla.

Taivas sinertyi vaivihkaa ja iltaa kohti lämpötila nousi. Iltanuotion ääressä tarkenin ilman untuvatakkia, ensimmäistä kertaa tänä kesänä! Saaren ympärillä oleva maisema kylpi auringonvalossa ja riippukeinussa pystyi palelematta uppoutumaan mukana olevaan kirjaan vielä pitkän tovin ennen nukkumaanmenoa. Viereisen veneen lähetyviltä raikuivat lasten riemuhuudot ja polskahtelut uintilämpöisessä vedessä. 

Illan kaunis maisema

Sunnuntaiaaamuna aurinko paistoi ja järvi oli täysin tyyni. Edessä tutut aamurutiinit - uimaan, kahvin keittoon ja pakkaamaan. Kuinka minä nautinkaan! Pidimme miehen kanssa pienen tuumaustauon - jatkammeko matkaa vielä jonnekin vai suuntaammeko tänään suoraan Kirkkorantaan. Olo oli aika siksti-fifti, sääennusteet saivat siis ratkaista asian. Maanantaiksi oli luvassa vesisadetta, joten päätimme tällä erää tyytyä yhden yön retkeen.

Vähän keinuttaa tämä peilikuvamaisema

Meloimme kohti Kirkkorantaa Mäntysalon länsipuolelta ja kiersimme Vaajasalon kärjen. Sopivasti noin puolessavälissä oli Syväniemen retkisatama, jossa pidimme uinti- ja evästauon. 

Uiminen virkistää aina

Syväsalmen retkisatamassa

Päivän aikana muistui hyvin mieleen miksi olin tähän paikkaan viime vuonna niin ihastunut. Hiljaisuus kuin erämaassa, kauniit vaaramaisemat, jylhät kalliot ja mutkittelevat vedet ja kapeikot, joista vain kanootilla mahtuu.

Tästä ei tunnelma parane

Jos on vain kaksi päivää aikaa meloa Järvi-Suomessa, on tämä reitti kanavissa ja kansallispuistossa suosittelemisen arvoinen!