KUTUHÄLLET

Lauantaiksi ei lomalaisella ollut mitään suunnitelmia. Olisi siis hyvä hetki meloa vaihteeksi täällä kotirantojen tuntumassa. Marjaniemen melojojien ohjelmassa oli päiväretki Suomenlinnaan, jospa lähtisi mukaan? Mutta kuinkas kävikään. Lähtö oli aamulla kello yhdeksän ja minä aukaisin silmäni kellon näytäessä puoli yhdeksää, mies nukkui vielä. Ei ehdittäisi muiden mukaan, siispä piti keksiä jotain muuta.



Päivä oli aurinkoinen ja ennenkaikkea vähätuulinen, joten melontamatka Eestiluodolle olisi varmasti hyvä vaihtoehto. Ennen puoltapäivää starttasimme miehen kanssa Marjaniemen rannasta tuttua reittiä kohti Villinginsalmea ja siitä hyvän sään aikana suoraan Eestiluodolle. Matkaa kertyi noin 14 kilometriä. Eestiluoto on itse asiassa saariryhmä ja yksi saarista on Helsingin kaupungin omistama Kutuhället, jonne tällä kertaa rantauduimme. Saarella on avogrilli, telttapaikkoja ja käymälä. Vuosien mittaan olen huomannut, että saari on varsin suosittu veneilijöiden keskuudessa. Nyt kuitenkin saarella oli ainoastaan yksi vene rantautuneena. Ovatko nämä tämän kesän säät karkoittaneet kaikki veneilijät kun myös Helsingin edustalta? Saa olla miltei ylhäisessä yksinäisyydessä, myöskään merellä ei montaa kulkijaa näkynyt.

Kaivoimme kanootista esille eväskassin ja olimme jälleen sen olennaisen äärellä. Termospullollinen kahvia ja huolella valmistamani lohileivät. Että maistui taas, kimmeltävää merta katsoessa.



Minä olin ihan varma, että tänään saamme kaikkien tuulisten ja kylmien päivien jälkeen nauttia leppoisasta retkipäivästä Helsingin edustalla. Mutta mitä ihmetttä sitten tapahtuikaan! Pakkasimme juuri eväslaukkua takaisin kanoottiin, kun kuulimme ensimmäiset rysähdykset. Mies totesi, että Santahaminassa ammuskellaan. Minä epäilin kovasti tuota teoriaa ja epäilykseni kasvoi kun mantereella päin leimahti oikein kunnnolla. 'Taitaa se kuitenkin olla ukkonen', myönsi mies tässä vaiheessa.

Katsoimme parhaimmaksi ottaa pienen aikalisän ennen kuin lähtisimme matkaan. Veneilemässä olevat kaverukset veikkasivat, että sade kiertäisi tämän saaren ja ukkosrintama olisi ohi tunnin päästä. Sadetta ei näkynyt eikä kuulunut ja me jaksoimme odotella puoli tuntia. Ja kas, kun pääsimme kanoottiin, alkoivat sadepisarat tippuilla hiljalleen. Onneksi ei mistään rankkasateesta ollut tietoakaan.



Jatkoimme  matkaa kohti manteretta. Ukkonen jylisi ja salamat leiskahtelivat tasaisin välein. 'Ei se tänne merelle ole tulossa', tiesi mies. Kehotti kuitenkin melomaan ulapalla reippaasti, josko vaikka myrsky nousisi.



Ei noussut myrsky ja ukkosrintama häipyi sopivasti miedän saavuttua Villlingin toiselle puolelle. Keli tyyntyi täysin muutama kilometri ennen Marjaniemeä. Taivaalla näkyi enää yksi harmaa pilvi, minun ilmissäni ihan sydämen muotoinen.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

MELONTARETKI AHVENANMAALLE 2021