Plus kaksikymmentäkolme astetta näyttää ensimmäinen kohdalleni osunut lämpömittari. Kello on puoli kahdeksan aamulla ja minä työmatkapyöräilen kohti juna-asemaa. Ihan mukavaa näinkin, kaikkien sateisten ja koleiden aamujen jälkeen. Mutta arvata saattaa, missä mieleni on. Aseman
laitamilla raakkuvat lokit, vieno tuulenhenkäys ja silmiä häikäisevä aurinko tuovat hetkessä silmieni eteen kimaltavan meren.

Mutta eilen oli vapaapäivä ja pääsin merelle. Aamulla oli rannassa melkoinen vilinä, laiturin reunukset täynnä melomaan lähtijöiden kanootteja. Melat ja aukkopeitteet olivat kovassa käytössä, mutta onneksi niitä on riittävästi näin vilkkaanakin melontapäivänä. Kiitokset menevät taas kerran seuramme vapaaehtoisille. Joku nuo varusteet hankkii ja huoltaa, ei ne itsekseen ilmaannu paikoilleen!
Hattusaaren vierestä löytyy Pihlajaluodot

Tuuli puhalteli jostain idästä ja niinpä päätin suunnata sinne. Ramsinsalmen jälkeen olen sopivasti suojassa ja vastatuuli ei häiritse menoa lainkaan. Kuin huomaamatta  melon Hattusaaren edustalle ja pohdin, pitäisikö tuonne rantautua. Samassa mies ilmestyy näkökenttääni ja kysyy, minne ajattelin mennä. Vilkaisen Hattusaareen päin ja näen rannan täynnä veneitä, leijan lennättäjiä ja kuulen lokkien tauottoman kirkunan. Siispä vastaan rantautuvani viereiselle Pihlajaluodolle. Jostain syystä tämä saari on tähän asti jäänyt minulta valtaamatta, vaikka on hyvän matkan päässä vajarannasta ja ainakin sen puoleen mainio päiväretkikohde. Mies mutisee jotain väärästä tuulen suunnasta ja vaikeudesta rantautua. Minä en kuuntele, koska ihan edessäni on tuulen suojainen pikkukivikko, josta pääse aivan sujuvasti maihin. Varmistan vielä, että mies on tulossa samalle saarelle, hänellä kun on kanootissaan kahvitermari ja pari sämpylää.


Helsingin kaupungin omistama saari osoittautuu oivaksi pysähdyspaikaksi. Ei ole lokkeja hätistelemässä minua minnekään ja yhden ainoan veneen huomaan rantautuneen paikalle. Käyn katsastamassa saarta vähän tarkemmin. Löydän avogrillin sekä kyltin, jossa ilmoitetaan saaren olevan vailla jätehuoltoa. Saaren toisessa päässä on laituri ja rakennus, joka on vuokrattu yksityiskäyttöön. Mutta melojalle on aivan riittävästi levähdyspaikkoja ja  teltallekin löytyy tarvittaessa monta hyvää kohtaa. Tännehän voisi tulla vaikka joku kerta kirja kainalossa viettämään lomapäivän.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

LÄHIMATKAILUA MELOEN

Miehen matkassa Norjaan

MELONTARETKI AHVENANMAALLE 2021